10 Kysymystä puutarhasta

 Sain Terrafiore -blogin Ritvalta mukavan haasteen, jonka parissa saankin polkaistua uuden blogivuoden alkuunsa. Haaste on kaksiosainen: ensin vastaan Ritvan laatimiin puutarha-aiheisiin kysymyksiin ja sitten laadin oman kysymyslistani, jonka laitan eteenpäin Marin puutarhassa -blogiin.

1. Mikä sai sinut alunperin aloittamaan puutarhaharrastuksen?

Puutarhainnostukseni on paisunut nykyiseen sfääriinsä vähitellen viimeisten viidentoista vuoden aikana. Viherkasvit ovat olleet minulle tärkeitä jo lapsuudenkodista lähtien ja varsinaiset puutarhahaaveet alkoivat kehkeytymään aikanaan, kun sain kesätyön puutarhamyymälästä. Sen jälkeen onkin vain nälkä kasvanut syödessä ja vihervillitystä suitsii ainoastaan rajalliset rahavarannot ja arjen pakolliset askareet.

2. Oletko koristetarhuri vai hyötyviljelijä vai molempia?

Vielä muutama vuosi sitten olin vahvasti hyötyviljelyyn kallellaan, mutta nyt suuren omakotitontin asukkaana olen raaskinut käyttää tilaa myös koristetarhurointiin. Vähitellen se tuntuukin valtaavan aiempaa enemmän tilaa sekä puutarhasta, että puutarhurin sydämestä!

 
3. Voisitko kuvitella elämää ilman puutarhaa? 

Hmmmm — no, jos — tai siis en!

 

4. Mikä on puutarhasi paras ominaisuus (esim. maalaji, valo-olot, sijainti)? 

Parasta on ehdottomasti tuntuma omasta rauhan tyyssijasta. Yksityisyys ja luonnon läheisyys.

 

5. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka tuottaa iloa vuodesta toiseen ilman suurta vaivannäköä?

Kyllä yli kaiken taitaa olla sarviorvokki ja akileijat.

 
6. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka vaatii puolestaan jatkuvaa silmälläpitoa menestyäkseen?

 Haasteelliseksi olen kokenut köynnösruusu 'Pohjantähden'. Se kyllä talvehtii ongelmitta, mutta vielä en ole löytänyt sille kasvupaikkaa, jossa sen kauneus tulisi esiin. Aina sen kasvustot näyttävät jokseenkin risuiselta ja vähän kärsivältä. Kirvatkin sitä vaivaavat.

7. Törmäätkö puutarhaa hoitaessasi usein johonkin pulmaan, johon haet ratkaisua?

Rehevänä röyhöttävät rikkaruohot! Vuosikymmeniä hoitamattomana olleet alueet tontillamme, jotka ovat kertakaikkisen läpitunkematonta rikkaviidakkoa. En halua käyttää myrkkyjä rikkakasvien hävittämisessä, joten työtä ne teettävät.

 
8. Lisäätkö puutarhasi kasveja itse jakamalla, siemenistä tai pistokkaista? Jos lisäät, millä kasveilla ja lisäystavoilla olet saanut parhaita tuloksia?

Kaikilla edellämainituilla tavoilla. Helpointa on juurakoiden jakaminen, sillä saa nopeasti tulosta aikaan. Ehkä palkitsevinta on ollut perennojen lisääminen siemenestä lähtien. Viime keväänä olin yllättynyt mm. tähkäkissanmintun, sekä kaukasianmaksaruohon kasvuvoimasta.

 

Siemenestä kasvatettu tähkäkissanminttu 'Pink cat' ja taustalla ruiskukka 'Black boy'.

9. Liittyykö puutarhasi johonkin kasviin jokin tärkeä tarina, jonka haluaisit kertoa?

Daalian juurakot tuntuvat erityisen tärkeiltä. Sain ne naapurustossa asuvalta vanhalta rouvalta, joka kertoi niiden kulkeneen hänen suvussaan jo pitkään. Hän toivoi että vanhat daaliakannat säilyvät elossa, kun niitä jaetaan monien puutarhoihin vaalittavaksi.

 
10. Mikä on varhaisin tai paras puutarhamuistosi?

Varhaisin puutarhamuistoni liittyy jo edesmenneeseen pappaani, jonka mukana kuljeskelin lapsuudenkotini puutarhassa. Pappani tunsi nimeltä paljon kasveja, vuoli taitavasti pajupillejä ja istutti monena kesänä pihallemme herneitä ja perunaa kasvamaan.

 Omat kysymykseni ja vähän myös edellisestä lainattua:

1. Miten kuvailisit unelmiesi puutarhaa?

2. Suunnitteletko puutarhaasi tarkasti, vai seuraatko päähänpistoja?

3. Mikä on suurin onnistumisesi puutarhailun saralla?

4. Onko pihassasi jokin murheenkryyni?

5. Mihin puutarhahommaan ryhdyt aina intoa puhkuen?

6. Mihin pihapuuhaan joudut ryhtymään pitkin hampain?

7. Mikä on puutarhasi paras ominaisuus?

8. Mikä on rakkain puutarhaan liittyvä muistosi? 

9. Minkälaista tunnelmaa tavoittelet puutarhassasi?

10. Onko sinulla jo ensi kesäksi suunnitteilla jokin tärkeä puutarhaprojekti?

Puutarhaterapiaa

 Pohjoinen pallonpuoliskomme alkoi taas armollisesti kääntymään kohti aurinkoa, näin sitä jälleen selvittiin! Talvipäivänseisauksen kunniaksi muistelin viime kesän pakahduttavaa vehreyttä kuva-arkistossa kahlaillen, olkaatte hyvät myös lukijani: puutarhaterapiaa :)

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Hiljaiseloa ja herneenversoja

 Satoi sentäs vähän lunta, pimeys ei ole enään ihan säkkipimeää. En ole juuri ulkona viihtynyt, katselen vaan ikkunoista. Lintulautoja pitää välillä täyttää.

 Onneksi sisäkasveissa on eloa ja versot saa vähällä vaivalla kasvamaan. Keittiön tasolla valohoidosta nauttivat vihreä ja purppura onnenapila. Herneenversotkin saa viikossa syöntikuntoon. Enään kuukaudenpäivät ja taas alkaa valoisa aika pidentymään!

 

Syksyn kivoimmat pihahommat

Olen vältellyt aktiivisesti kasvihuoneen syyssiivousta ja antanut itselleni luvan jatkaa samalla linjalla. Koska puutarhan olisi tarkoitus olla stressinpoistaja, eikä aiheuttaja, päätin edelleen keskittyä niihin mukavampiin puuhiin.

Talon sisäänkäynnin luona on kellokanervia korkeissa betoniruukuissa.

Luonto on jo viikkoja sitten vaihtanut syyspuvun ylleen ja minäkin sain vihdoin kesäkukat korvattua kanervilla ja kynttilälyhdyillä. 

Pihan sisäänkäynnissä on iso kynttilälyhty, jonka led- kynttilä palaa yksillä paristoilla kuukauden päivät. Sähköliekki lepattaa riittävän tunnelmallisesti ilahduttaen ohikulkijoita ja pihaan saapuvia.

 Postilaatikon vieressä jököttää vanha betoninen salaojatöttörö. Siihen istutin kanervaa ja koska pihistelin kanervien määrässä, täytin tyhjän kohdan sinisellä kirppislöydöllä.

Pihan laidalla olevan kesähuoneen terassia koristaa kellokanervat. Alemmalla portaalla olevaa puskaa oli peura yllätyksekseni jo maistellut! Se ei juurikaan haittaa, mutta kyllä vähän sieppasi, kun huomasin saman vierailijan syöneen kesällä istuttamani koristekirsikan lehtiä riehakkaasti oksia katkoen. Ruokatavat! murr.

Kutsuttuja vieraita varten virittelin puun oksaan ruokalan roikkumaan. Ei mennyt montaa tuntia, kun ensimmäiset talitintit jo pyrähtelivät nappaamaan auringonkukansiemeniä! Viime talvena tarjoilin pihan pikkuväelle pelkkiä talipalloja, ja ne eivät kertakaikkiaan maistuneet kellekkään. Viimein huhtikuussa joku vähemmän ronkeli orava kävi talipallerot syömässä pois.

Ensimmäinen pakkasyö

Viime yönä lämpötila laski pakkaselle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Eilen vielä napsin daalioista kuihtuneita kukkia, mutta tänä aamuna niiden kasvustot olivat mustuneet kylmästä. Nyt odottelen viikon ja nostan sitten juurakot sisälle talvehtimaan. 

Exotic gardenilta tilaamani kukkasipulitkin saapuivat viimein ja eilen urakoin kymmenittäin sipuleita mullan suojiin lymyilemään. Jännityksellä saa taas odottaa kevään kukkaloistoa!

 Kasvihuoneessa alkaa olemaan kausi lopuillaan, keräilin hyväkuntoiset tomaatinraakileet sisälle jatkamaan kypsymistään. Kovin makeita niistä ei enään tule, mutta ruoanlaitossa ja voileivällä ne peittoavat kaupan tuotteet mennen tullen. Nyt pitää alkaa kartuttamaan motivaatiota kasvihuoneen syyssiivoukseen. Keväällä voisi sitten kiittää itseään..

Ihan kohta aion kerätä maksaruohoista varsia pistokaslisäystä varten. Ne pitää kerätä ennen kuin pakkanen pääsee kunnolla puremaan ja pehmentää ne piloille! Viime yöstä ne näyttivät vielä selvinneen.

Pahuksen hyvä hillo

 

 Paholaisen hillo on monelle tuttu tomaatin ja chilipaprikoiden ytimekäs yhdistelmä.
Erilaisia versioita reseptistä löytää netin ihmeellisestä maailmasta huru mykket, vaan laitanpa silti vielä omanikin julki. Merkittavin ero useaan muuhun versioon on se, että tomaatteja ei kaltata, vaan silputaan vain kuorineen pieniksi. Kuorenpalaset ei mitenkään kiinnitä lopputuloksessa huomiota. Oma sato on niin rakasta, ettei siitä oikein henno heittää kuoriakaan hukkaan :)

Pahuksen hyvä hillo

n. 800 g tomaatteja
n. 400 g paprikaa
6-8 chiliä
1 kokonainen valkosipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,5 dl etikkaa
n. 350g hillosokeria
 

Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita kattilaan.

Halkaise paprikat ja chilit, poista siemenet. Jos haluat hilloon enemmän ytyä, älä poista chilien vaaleaa sisusta, johon siemenet ovat kiinnittyneet. Lisää silput, sekä suola ja pippuri kattilaan. Murskaa sekaan kuoritut valkosipulin kynnet.  

Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillosokeri. Kuumenna jälleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoitellen. Jäähdytä hetki ja purkita. 

Hillo säilyy pitkään jääkaapissa.

Pahus kun se on hyvää lusikalla suoraan purkista, vuohenjuuston kanssa leivällä, kananlihan sekä kermaisen pastan kaverina. Illalla ajatelin kokeilla miten se sointuu leipäjuuston kylkeen.

Ajatuksissani oli jakaa näitä kenties joululahjoina, vaan mahtaako niitä enään silloin olla olemassakaan... nams.

Ripaus ruskaa ja sipuleiden odotus

 Täällä Espoossa alkaa vähitellen ruskan merkkejä näkymään. Villiviini punertaa lehtiään ja kävelyllä voi sieltä täältä bongata punaisena tai keltaisena hehkuvan vaahteran.

Ruskahuippu ajoittuu Etelä-Suomessa tyypillisesti lokakuun alkuun. Pihamme tuomipihlajilla oli viime syksynä hieno punaoranssi syysasu, mutta nyt ne meinaavat kaljuuntua ennen aikojaan.

Komeamaksaruohot kukoistaa ja kimalaiset jaksavat vielä pörrätä aurinkoisina päivinä. Odottelen jo malttamattomana tilaamiani kukkasipuleita, useampi kilo on jossakin matkalla!