Onnistumisen iloa

Viime talvena, joulun tienoilla, kokeilin ensimmäistä kertaa kylvää perennoja siemenistä. Toiveikkaana ripsuttelin pussitolkulla siementä multaan ja hirmuisen tyytyväinen olen kylvösten lopputulemaan. Paljon onnistumisen iloa ja vain yksi onneton kylvös. Esittelen nyt kaikista palkitsevimmat kasvateistani. Uskomattoman ripeästi kehittyneet ja jo ensimmäisenä vuonnaan kukkimaan ryhtyneet perennantaimet.

Kaukasianmaksaruoho 'Coccineum'. Hämmästyttävä metamorfoosi hienoisen hiekkapölyn kaltaisista siemenistä mehevälehtiseksi maanpeittokasviksi. Tätä kokeilen tänä syksynä myös suorakylvönä.

Kevät ja kesä on mennyt sen tyypillisen puutarhavauhkoilun merkeissä, että kaikki vähemmän akuutit asiat ovat saaneet odottaa. Pienet perennantaimeni ovat suurin osa vielä pikkuruisissa kylvökennoissaan (aijai), vaikka vakaa aikomukseni oli järjestää niille lokoisat oltavat omaan kasvatuslavaansa ensimmäisen elinvuotensa ajaksi.

Viime viikkojen aikana olen kuitenkin saanut jo osan taimista istutettua kukkapenkkeihin ja hirveän kiltisti ne pienissä kennopoteissa kasvavatkin ovat kehittyneet.

 Yllä vasemmalla kaunokaisen kerrottu lajike 'Double Daisy', jonka siemensekoituksesta kasvoi myös kokonaan vaaleanpunaisia yksilöitä. Oikealla kaunokaisen luonnonvarainen valkokukkainen lajike. Pienet päivänkakkaramaiset kukat ovat yön jäljiltä vielä suloisesti nupussa.

Punakärsämö 'Cerise Queen'. Todella vaivattomasti kasvanut. Kuvassa kukinto joka on lähinnä siemenpussin kuvausta, osa kukista on vaaleampia ja yksi persikkaisensävyinenkin löytyy.

Ahkera sarviorvokki 'Blackjack' on viljellyt pikkuruisia siementaimia lähistölleen, jotka nekin jo kukkivat. Siis toinen sukupolvi saman kasvukauden aikana!

Tähkäkissanminttu 'Pink Cat' pääsi kukkapenkkiin jo kesän alussa. Taimet ovat varttuneet topakoiksi pikku puskiksi ja kukkineet tauotta kesäkuulta asti! Houkuttelee kokeilla, josko kissanmintun muutkin lajikkeet onnistuisivat yhtä helposti siemenestä kasvattaen.

 Pistokkaista lisätyt komeamaksaruohot aloittelevat kukintaansa. Hämmästyttävän helppo lisäysniksi löytyy täältä, (naps.) Näitäkin tehtailen taatusti lisää, kunhan pakkaset lähestyy ja raaskin poimia varsia maljakkoon.

Helppo tapa lisätä komeamaksaruohoa

Komeamaksaruoho on kaunis keskikesästä syksyyn kukkiva perenna. Se viihtyy aurinkoisella ja kuivahkolla kasvupaikalla ja kasvaa 30-50cm korkeaksi. Maksaruoho ei leviä itsekseen kovin tehokkaasti, eikä sen siemenet tavallisesti ehdi kypsyä itämiskelpoisiksi Suomen kesässä.

Kuva lainattu täältä © Kuva Ella Räty

Tässäpä helppo tapa saada uusia maksaruohon taimia: Leikkaa kasvustosta syksyllä, ennen ensimmäisiä pakkasia varsia sisälle maljakkoon. Poista varresta vedenpinnan alapuolelle jäävät lehdet.

Maksaruoho säilyy maljakossa kauniina useita kuukausia.

Vaihda maljakon vesi kun muistat. Vaikkapa parin viikon välein.
 

Maksaruoho alkaa kasvattamaan poikasia varteensa, aina lehden, taikka irrotetun lehden kohdalle.

Irroittele poikaset hellästi emokasvista ja istuta multaan kevättä ja ulospääsyä odottelemaan.

Lehtipistokas

 Kokeilin huvikseni, että onnistuuko lisäys myös lehtipistokkaista. Ja kyllä vain, sieltä pukkaa uutta elämää. Laitoin suoraan multaan myös varrenpätkiä muutamalla lehdellä varustettuna, sekä latvapistokkaan kukintoineen päivineen. Kaikki lähtivät kasvuun!

Iso piha, isot kukkapenkit

Viime kesänä saimme taloremontin siihen pisteeseen, että pihalle ei ole odotettavissa enään kaivinkoneita mylläämään. Salaojaremontin loputtua hyödynsimme tontille rahdattua kaivinkonetta vielä lammen sekä kasvihuoneen perustusten kaivamiseen. (Kummastakin montusta tulee juttua myöhemmin.)

Ehdin jo syksyllä perustamaan kolme kukkapenkin raakiletta, sukulaisilta ja naapurustolta saatujen jakotaimien avulla. Intoa puhkuen kiertelin myös taimimyymälöitä, ja joitain hankintoja tuli jo tehtyäkin. Näitä pihan pioneereja istuttaessa alkoi valkenemaan se tosiasia, että ison omakotitalotontin muuttaminen puutarhaksi tulee vaatimaan paljon taimia. Ihan hirveästi taimia!

Pienellä budjetilla puutarhaa rakentaessa ei voi pitää kiirettä. Kannattaa opetella kasvattamaan perennoja itse siemenistä, sekä lisäämään niitä pistokkaista ja jakotaimista.

Koska keskellä talveakin on kiva myllertää mullassa, päätin valmistautua uuteen kasvukauteen kylvämällä hirmuisen kasan perennoja. Taimien himossani päädyin siis tilaamaan Exotic Gardenilta sievoisen läjän siemenpusseja ennen joulua:

• valkoista peurankelloa
• vaaleanpunaista tähkäkissanminttua
•  kaunokaisia valkoisena ja vaaleanpunaisena
• arovuokkoa
• punakärsämöä
• laukkaneilikkaa
• tupastiarellaa
• isopukinjuurta ja paljon muuta..

 

Exotic Gardenin sivuilta löytyy todella havainnollinen kuvitettu opas perennojen syyskylvöstä.
Tässä linkki siihen: Perennojen kylväminen

Viikko ennen joulua, piparien ja torttujen leivonnan välissä, piilotin silmät kiiluen siemeniä multaan.
Urakkani lopuksi, kannoin noin 400:n potin verran tulevaisuudentoivoja saunanlauteille. Siellä ne saivat olla muutaman päivän, jotta siemenet ehtivät imeä kosteutta ennen talvilepoaan. Seuraavaksi siirsin kylvökset keskeneräiseen kasvihuoneeseeni kylmäkäsittelyyn. Heittelin taimikennostojen päälle kevyttä pakkaslunta, niin kuin luontokin olisi tehnyt. Ajatuksena on, että kevään tullen sieltä pienet sirkkalehdet kurottavat, kukin itselleen sopivana ajankohtana. Kasvihuoneesta pienet perennan taimet sitten aikanaan muuttavat "lastentarhaan", eli puukehyksisiin kasvupenkkeihin ihan avomaalle.

Taimikennostot lumipeitteen alla kasvihuoneen lattialla

Olen harrastellut hyötykasvien ja kesäkukkien taimikasvatusta jo yli kymmenen vuoden ajan, ja tähän mennessä olen aina pärjännyt pelkällä taimi- tai kylvö- ja kaktusmullalla. Olen toki useastakin lähteestä lukenut mainintoja perliiteistä ja vermikuliiteista, noista taimikasvatuksen mystisistä apuaineista. Perennojen siemeniä tilatessani päätin kokeilla perennakylvöjen lisäksi jotain muutakin uutta. Useimpien siementen kohdalla suositeltiin kylvösten peittämistä ohuella kerroksella vermikuliittiä. Siispä tilasin 30 litraa perliittiä. Luit oikein.

Jostakin syystä useat (minä mukaanlukien) tuntuvat pitävän vermikuliittia ja perliittiä samana asiana. Näin ei kuitenkaan ole.
P.E.P -periaatteen* mukaisesti tein kuitenkin tilauksen ensin, ja varmistin asian vasta sitten.

Wikipedian kertomaa aiheesta:
 Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta, sillä aine on erittäin imukykyistä ja voi sisältää 3-4 kertaa oman painonsa verran vettä ja ravinteita.

 Perliittiä voidaan käyttää kasvien mullassa ilmavuuden lisäämiseen. Perliitti on inaktiivista, eli ravinteita pidättämätöntä ja pH-arvoltaan neutraalia. Perliitti lisää mullan huokoisuutta ja ilmavuutta, mutta sillä on huono vedenpidätyskyky. Puutarhakäytössä perliitti on ominaisuuksiltaan vermikuliitin vastakohta.

En kuitenkaan antanut tämän pienen väärinkäsityksen lannistaa itseäni kokeilujen tiellä, vaan itsepintaisesti ripottelin hienoisen kerroksen perliittiä armaiden kylvösteni peitoksi.

Koekaniinieni tarina jatkuu keväämmällä, kunhan jotakin kerrottavaa on.

*P.E.P -periaate = Pers edellä puuhun