Kevään merkit on vahvat

Elon merkkejä havaittu, puutarhuri kurotti talven törröttäneet kouransa kohti capsicumien siemenpusseja. Tuttu rapina paperisten pussien pohjalla ja taimimullan kevättä enteilevä tuoksu. Vielä viikko sitten olin yhtä jäässä kuin pihamme kompostorikin. Kaiken maailman kylvöpuuhat tuntui kaukaisilta ja työläiltä. Jääkausi kuitenkin viimein hellitti, komposti hurahti käyntiin omia aikojaan ja minäkin havahduin kalenterin merkintään: chilien ja paprikoiden kylvöaika!

Viime kesäinen 'Hot Lemon', tuiman tulinen sitruksisella sivujuonteella.

Olen monesti ajatellut, että puutarhurin talvi on lyhyt ja niin se oli tänäkin vuonna. Jemmailin multaan kolmen chililajikkeen siemeniä ja tänä vuonna kasvatan myös ihan Nelssonin siemenistä paprikaa. Ostin pussillisen ökysiemeniä, lupailtiin riittävän 2-3 taimeen ja hintaa oli pussilla melkein kuusi euroa. Lajike on punainen suippopaprika 'Thor'. Aikaisempina vuosina olen kasvattunut suippopaprikaa kohtalaisella menestyksellä Lidlin paprikoista nypityillä siemenillä. Tänä vuonna vertailen anonyymin suippopaprikan ja 'Thorin' suoritusta ja pohdin onko öky hintansa väärti.

Hyvää ystävänpäivää lukijoille!

Kylvökukat täydentää perennapenkkejä

Olen raivannut pihallemme tulevien perennapenkkien paikkoja. Nyhtänyt rikkaruohoja, kyhännyt rajauksia ja kärrännyt multaa ja kompostia. Perennapenkkien kasvisuunnitelmat ovat vasta pikkuhiljaa hahmottumassa mieleeni ja puutarhaharrastukseni rajallinen budjetti asettaa niukat raamit kasvienhimoisille ostosretkilleni. Keväällä keksin yksivuotiset kylvökukat mainioksi välivaiheeksi keskeneräisten perennapenkkien asuttamiseksi.

Ruiskaunokki 'Black Boy'.

Kylvin toukokuussa kaikki paljaalla mulloksella olleet penkit yksivuotisten kesäkukkien siemenillä. Kokeilin helppojen perinteisten lajien, kuten kehäkukan ja ruiskaunokin vähän erikoisempia lajikkeita. Erityisen ilahtunut olen ruiskaunokin kasvuvoimasta. Kylvin toukokuussa tummanvioletin, valkoisen ja vaaleanpunaisen ruiskaunokin siemeniä. Parhaiten ovat kasvaneet tumma 'Black boy' ja valkoinen 'White Ball'. Seuraavana kesänä aion etsiä paikan myös perinteiselle siniselle ruiskaunokille.

Kehäkukka 'Bronced Beauty' ja taustalla silkkiunikkoja.

Kylvökukilla saa kivasti vaihtelua jo vakiintuneisiinkin perennaistutuksiin. Monien kesäkukkien suorakylvöt tehdään jo toukokuussa, jolloin perennat eivät vielä varjosta maan pintaa kasvustoillaan. Kesän edetessä voi kesäkukkien paikkaa joutua puolustamaan, rehevöityviä perennoja karsimalla. Helpointa olisikin varmaan kuopaista perennapenkkiin oma kolosensa kylvökukkia varten.

Pioniunikko.

Kylvökukilla saa kätevästi pidettyä pihan mullokset suojattuna rikkakasvien invaasiolta, ne kun hyökkäävät välittömästi paljasta maanpintaa äkättyään.

Sinisievikki 'Snowstorm'.

Silkkikukkia eri väreissään.

Tietysti kylvökukille voi varata kokonaisen oman kukkapenkinkin, johon saa joka kevät suunnitella entistä herkullisempia kasviyhdistelmiä kokeiltavaksi.

Tässä koivupölleillä rajattu kohopenkki pihamökkimme vierustalla. Paikalle paistaa aurinko vain iltapäivän ajan, mutta kasvu ja kukinta on silti ollut ihan kohtuullista. Penkissä etualalla krassi ja valkoinen ruiskaunokki. Korkealle kohoavat silkkiunikot eri sävyissään ja kosmoskukat jotka tosin panttaavat vielä kukintaansa. Taaimmaiseksi istutin rivin auringonkukkia, joista peurat ovat nautiskelleet. Odotan innolla uusia siemenluetteloita ja haaveilua entistä onnistuneemmista kesäkukkayhdistelmistä :)

Monimuotoiset unikot

 Yksivuotiset unikot ovat todella palkitsevia kasvattaa. Ne ovat vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen ja kasvuun päästyään sietävät hyvin kuivuuttakin. Yksivuotisestakin unikosta saa uskollisen kukkijan puutarhaansa, jos vain antaa sen kypsyttää kauniit siemenkotansa ja varistaa siemenensä multaan. Kypsän siemenkodan tunnistaa, kun sen sisältä kuuluu ravistettaessa rapinaa. 

Silkkiunikot ja oikealla valkea ruiskukka.

 Jos haluaa itse valita unikkonsa kasvupaikan, kannattaa siemenkodat kerätä talteen ja kylvää siemenet vasta seuraavana keväänä valitulle paikalleen. Muuten maahan varisseet siemenet tuppaavat syksyn ja kevään huoltopuuhissa kulkeutumaan paikkaan jos toiseenkin. Eikä sekään varsinaisesti haittaa, päin vastoin.

 Yllä olevan kuvan dramaattiset kaunottaret ovat pioniunikkoja (jonossa viimeisenä kaunopunahattu). Tummanpuhuvat unikot ovat siemenpussin satoa, jonka kuvassa oli tuon keskimmäisen kaltainen ripsuterälehtinen ja vaaleanlilan värinen yksilö. Kuvan kaltaista yksilöä en ole kukkapenkistä vielä löytänyt. Unikot eivät nähtävästi ole kovin säntillisiä ulkoasunsa suhteen. Mielenkiintoista nähdä mitä näiden siemenistä ensi vuonna kehittyy!

Valkoinen silkkiunikko kylvökukkien penkissä.

Ananaskirsikka talvehtii ikkunalla

Vuosi sitten helmikuussa, nappasin täytekakun päältä ananaskirsikan ja pengoin kiinnostuneena
sen sisuksista siemeniä. Kuivattelin siemeniä muutaman päivän paperinpalan päällä ja istutin niitä  taimimultaan. Siemenet itivät hyvin ja kohtuullisen nopeasti, kymmenisen päivää siinä enintään meni. Ananaskirsikka on tomaatin sukulainen, joten sille sopii samanlainen hoito kuin tomaatille.

Ananaskirsikka talvehtii ikkunalaudalla

Vuoden 2014 kesäkuu oli kammottavan kylmä ja kasvihuoneeni saatiin pystytettyä vasta elokuun puolella, eli ananaskirsikoiden alkutaival ei ollut kovin ruusuinen. Kaikesta huolimatta ne sinnittelivät hengissä, kukkivatkin ja syyskuussa syötiin muutama kourallinen omaa ananaskirsikkasatoa.

Lokakuussa keräilin loppusadon muista kasvihuoneen kasveista talteen, tyhjensin kasvulaarien mullat kasvimaalaatikoihin ja nakkasin tomaatti- ja chilipuskat kompostiin. Ananaskirsikoissa oli vielä kauniita "hedelmälyhtyjä" kypsymässä, joten päätin kantaa ne sisään ikkunalaudalle eloaan jatkamaan.
 
Loputkin herkkuhedelmät kypsyivät jouluun mennessä ja jo tammikuussa kasveihin alkoi ilmestymään uusia kukkia.

 
Näistä talvikasvustoista tuskin kehittyy kelvollisia hedelmiä, mutta onpahan tuon eloa mukava seurata. Keväämmällä ajattelin ottaa toisesta ananaskirsikastani pistokkaita kasvihuonetta varten ja toinen kasveista saa kenties jäädä toimittamaan viherkasvin virkaa ikkunalaudalle. Joku sen rönsyilevän rönttöisessä kasvutavassa viehättää ja lehdet on keväisen raikasta vihreää.

Ananaskirsikat ovat nuo rehevät hujopit oikealla.

Tietääkö basilika kuun vaiheet?

Muutama päivä sitten turisin kuun vaikutuksesta kasveihin ja suunnittelin tekeväni kylvökokeiluja basilikan siemenillä.  Nyt on aika laittaa kylvökoe käytäntöön.

Kokeeseen osallistuvat punalehtinen- ja tavallinen basilika.

Ensimmäisen kylvöksen ajoitin kuukauden surkeimpaan kylvöpäivään, niin sanottuun tabu -päivään, joka oli eilen 20.1.2015. Tabu -päivänä ei kuukalenterin mukaan kannata laittaa mitään aikeita aluilleen. Kyseiseen päivään päättyy alenevan kuun vaihe. Kuu on maasta katsottuna kokonaan pimeä, eli on uusikuu (mustakuu). Maksimoidakseni kylvöksen kurjuuden, noudatin vanhaa sanontaa ja peittelin siemenet multaan illalla.

Yläkuun aikana

työt kannattaa tehdä aamupäivällä, jolloin kuun vaikutus entisestään vahvistuu. Tästä johtuu mm. vanha sanonta ”alakuu illasta, yläkuu aamusta”.

Seuraavat kylvökset, nuo onnellisten tähtien alla syntyvät, laitan multiin 21.-22.1. Yksi kylvös kummankin päivän aamuna. Päivät heti uudenkuun jälkeen, ovat kaikista otollisimmat maanpäällistä satoa tuottavien kasvien kylvöön. Tätä aikaa kutsutaan yläkuuksi.

3 x 50 siementä koekylvöjä varten. Tulevana kesänä tullaan kaiketi syömään pestoa..

Laskin tarkasti saman määrän siemeniä jokaiseen kylvökseen ja kohtelen tasa-arvoisesti näitä koekaniineja itämis- ja kasvuolosuhteiden osalta. Raporttia pukkaa, kun jotakin alkaa tapahtumaan!

Kahdessa purnukassa on jo kylvöt tehtynä, viimeiseen laitan siemenet huomenna. Päällimmäiseksi on ripsuteltu vermikuliittia pintamullan kosteutta tasaamaan.

Kuun vaikutus kasveihin

Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun aloitin pitkän luisuni kohti totaalista viherhöperyyttä. Koskaan ennen en ole sentään kuun, tuon mollottavan sivustaseuraajan, antanut määrittää viherpuuhieni aikataulua. Vaan nyt se piste on saavutettu..

Kuva lainattu täältä

Seuraava teksi lainattu Isoäidinkasvit sivustolta.

"Kuun voimat liikuttavat valtameriä, maankuorta ja ilmakehää, sekä hienovaraisemmin

havaittavina muutoksina kaikkea elävää luonnossa. Kuun rytmi näkyy myös puutarhassa ja kasvien

kasvussa. Perimätietoa seuraamalla voimme oppia havaitsemaan nämä rytmit ja hyödyntää suotuisia ajanjaksoja puutarhanhoidossa.

Kuun vaiheiden ja sijainnin huomioimiselle puutarhanhoidossa on monia hyviä perusteita. Yksi tärkeimmistä on se, että kuun rytmiä seuraamalla voitaisiin luopua liiallisesta kemiallisten kasvin

suojeluaineiden, tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden käytöstä. Sadon kypsymistä parhaalla mahdollisella tavalla voidaan myös edesauttaa noudattamalla kuun rytmiä. Palaamalla luonnolliseen rytmiin kuun vaiheiden kanssa saavutamme tasapainon, joka on eduksi sekä ihmiselle että luonnolle."

 Tämä nyt on niitä juttuja joka ei ota, ellei annakaan. Eli ei muuta kuin kokeilemaan!

Aiheesta löytyy tietoa paljonkin ja jos oikein aiheesta villiintyy, löytyy kuunvaiheiden mukaiset suositukset jopa hiusten- ja pyykinpesulle (hihitystä..).

Itse ajattelin tutustua aiheeseen vähän maltillisemmin. Aion huomioida kuun vaiheet siemenkylvöissä ja rikkaruohojen kitkennässä. Ehkä jopa sadonkorjuussa, jos maltan.
Ajattelin tehdä myös pienimuotoisen kokeilun: kuukalenterin mukaan tämän kuun parhaat kylvöpäivät maanpäällistä satoa tuottaville kasveille ovat 21.-23.1. kun taas epäotollisin on 20.1.
Siispä aikomukseni on kylvää basilikaa näinä neljänä päivänä ja ihmetellä tulosta.

Kuva lainattu täältä

Seuraavassa olen lainannut osia, jo aikaisemmin mainitsemani Isoäidinkasvit -sivustolta löytyvästä tekstistä: 


Kuun vaiheet

 "Kuutarhurin täytyy ensin tutustua hieman käsitteistöön ja kuun eri vaiheisiin. Kasvavalla kuulla tarkoitetaan kuun vaihetta, jossa uusikuu alkaa kasvaa täydeksi kuuksi. Taivaalla näkyy aluksi vain ohut sirppi, mutta

kasvavan kuun erityiset vaikutukset alkavat heti. Kasvavaa kuuta kutsutaan myös yläkuuksi. Yläkuun aikana

työt kannattaa tehdä aamupäivällä, jolloin kuun vaikutus entisestään vahvistuu. Tästä johtuu mm. vanha sanonta ”alakuu illasta, yläkuu aamusta”.

Kasvavan kuun aika kestää kaksi viikkoa ja tänä aikana kuun vaikutus on rakentava ja vahvistava, ja kuun voima vetää kasvua ylöspäin. Kasvavan kuun aikaan kylvetään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne

kasvit, jotka tuottavat maanpäällistä satoa. Parasta

kylvöaikaa yläkuulla ovat päivät heti uudenkuun jälkeen.

Kasvava kuu päättyy täydenkuun aikaan. Kuu näyttää maasta katsottuna täysin pyöreältä. 

Täysikuusta kuu

jatkaa matkaansa taivaalla ja alkaa vähenevän kuun aika, joka kestää noin 13 päivää. Vähenevän kuun, jota

myös alakuuksi tai laskevaksi kuuksi kutsutaan,

voima on supistava ja kuivattava, ja kuun vetovoima

suuntautuu alaspäin. Vähenevällä kuulla kylvetäänkin siksi kasvit, jotka tuottavat satoa maan alle. Alakuulla

parasta kylvöaikaa on viikko heti täydenkuun jälkeen. Alakuun viimeisiä päiviä kannattaa välttää, siemenet

eivät silloin idä kunnolla, eivät edes juuresten siemenet.

Vähenevä kuu päättyy uuden kuun aikaan. Uusikuu (musta kuu) ja täysikuu ovat ns. tabupäiviä, jolloin

mikään ei etene. Näitä päiviä on syytä välttää myös kylvöpuuhissa. Huonoja kylvöpäiviä ovat myös seisauspäivät (kesäpäivän- ja talvipäivänseisaus) sekä keskipäivä ja keskiyö.

Edellä mainittuihin ohjeisiin on tietenkin poikkeuksia. Esim. keräsalaatin kylvöön ja istutukseen valitaan

vähenevän kuun aika, olkoonkin, että se kasvattaa maan päällisen sadon. Salaatin kylväminen alakuun aikaan saa aikaiseksi salaatin kerimisen. Sama ohje pätee niihin kasveihin, joiden ei haluta kasvattavan

vartta ja komeaa naattia vaan joilla sadonmuodostuksen toivotaan keskittyvän tyveen tai juureen. Näitä ovat

esim. sipuli, valkosipuli, kyssäkaali ja purjo. Myös erilaiset kerivät kaalit on syytä kylvää ja istuttaa alakuun aikaan keränmuodostuksen varmistamiseksi. Lehtikaali ja pinaatti kannattaa samoin kylvää alakuulla."

Chilin saa jo kylvää

Nyt voi vihermopon päästää taas käsistä, onhan jo tammikuu! Jos on valmis järjestämään chilin taimille vähän lisävaloa tammi- helmikuun ajan, voi siemenet kylvää jo multiin. Ilman valoapua, kylvöpuuhiin kannattaa ryhtyä vasta maaliskuun alussa, kun auringon valoa alkaa olla riittämiin kehittyvien taimien tarpeisiin.

Tämän vuoden chilivalikoimassani on kolmea lajiketta. "Lombardo", joka on todella mieto maultaan. Käytän sitä tuoreena salaatissa."Cayenne Long Slim" taas on reippaasti tulinen. Sitä käyttelen paljon ruoanlaitossa, kun kaipaan potkua makuun. Uusi tulokas chiliperheessäni on "Hot Lemon". Siemenpussin kuvailujen mukaan tulinen ja sitruunanmakuinen chili. Suositellaan erityisesti katkarapu ja kalaruokiin. 

"Cayenne Long Slim" siemenpussin ostin varmasti yli kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen olen vain kerännyt vuosittain omasta sadosta siemeniä talteen. Siemenet kerätään talteen täysin kypsistä, eli tummanpunaisista hedelmistä. Säilyttelen siemenet seuraavaan kauteen suodatinpussista taitellussa kuoressa.

Kylvin siemenet tänä vuonna ensimmäistä kertaa "hienostelutyyliin"! Sekoittelin perliittiä multaa kuohkeuttamaan ja ripsuttelin vermikuliittia siementen peitoksi, kosteutta tasaamaan ja taimipoltetta ehkäisemään. (Taimipolte on kasveja vioittava sienitauti. Ensin taimen varressa näkyy tumma laikku, joka laajenee ja voi nitistää koko taimen.)

Kastelen kylvösten mullan imeyttämällä alhaaltapäin, eli kaadan aluslautaselle vettä noin kolmen sentin korkeuteen ja annan sen hiljalleen imeytyä multaan. Ylhäältä päin kastelen vielä kevyesti sumutuspullolla. Näin multa ei turhia tiivisty eivätkä siemenet seilaa kasteluveden mukana purkin laidoille lymyilemään.

Valmiit kylvökset siirrän makuuhuoneen lattialle parisängyn alle ja peittelen ilmavasti hedelmämuovipussilla. Kotonamme on varaava lattialämmitys ja sängyn alla on mukava 23 lämpöasteen atmosfääri, jossa siementen pitäisi tarmokkaasti itää. Ja nyt vain odotellaan :)

Iso piha, isot kukkapenkit

Viime kesänä saimme taloremontin siihen pisteeseen, että pihalle ei ole odotettavissa enään kaivinkoneita mylläämään. Salaojaremontin loputtua hyödynsimme tontille rahdattua kaivinkonetta vielä lammen sekä kasvihuoneen perustusten kaivamiseen. (Kummastakin montusta tulee juttua myöhemmin.)

Ehdin jo syksyllä perustamaan kolme kukkapenkin raakiletta, sukulaisilta ja naapurustolta saatujen jakotaimien avulla. Intoa puhkuen kiertelin myös taimimyymälöitä, ja joitain hankintoja tuli jo tehtyäkin. Näitä pihan pioneereja istuttaessa alkoi valkenemaan se tosiasia, että ison omakotitalotontin muuttaminen puutarhaksi tulee vaatimaan paljon taimia. Ihan hirveästi taimia!

Pienellä budjetilla puutarhaa rakentaessa ei voi pitää kiirettä. Kannattaa opetella kasvattamaan perennoja itse siemenistä, sekä lisäämään niitä pistokkaista ja jakotaimista.

Koska keskellä talveakin on kiva myllertää mullassa, päätin valmistautua uuteen kasvukauteen kylvämällä hirmuisen kasan perennoja. Taimien himossani päädyin siis tilaamaan Exotic Gardenilta sievoisen läjän siemenpusseja ennen joulua:

• valkoista peurankelloa
• vaaleanpunaista tähkäkissanminttua
•  kaunokaisia valkoisena ja vaaleanpunaisena
• arovuokkoa
• punakärsämöä
• laukkaneilikkaa
• tupastiarellaa
• isopukinjuurta ja paljon muuta..

 

Exotic Gardenin sivuilta löytyy todella havainnollinen kuvitettu opas perennojen syyskylvöstä.
Tässä linkki siihen: Perennojen kylväminen

Viikko ennen joulua, piparien ja torttujen leivonnan välissä, piilotin silmät kiiluen siemeniä multaan.
Urakkani lopuksi, kannoin noin 400:n potin verran tulevaisuudentoivoja saunanlauteille. Siellä ne saivat olla muutaman päivän, jotta siemenet ehtivät imeä kosteutta ennen talvilepoaan. Seuraavaksi siirsin kylvökset keskeneräiseen kasvihuoneeseeni kylmäkäsittelyyn. Heittelin taimikennostojen päälle kevyttä pakkaslunta, niin kuin luontokin olisi tehnyt. Ajatuksena on, että kevään tullen sieltä pienet sirkkalehdet kurottavat, kukin itselleen sopivana ajankohtana. Kasvihuoneesta pienet perennan taimet sitten aikanaan muuttavat "lastentarhaan", eli puukehyksisiin kasvupenkkeihin ihan avomaalle.

Taimikennostot lumipeitteen alla kasvihuoneen lattialla

Olen harrastellut hyötykasvien ja kesäkukkien taimikasvatusta jo yli kymmenen vuoden ajan, ja tähän mennessä olen aina pärjännyt pelkällä taimi- tai kylvö- ja kaktusmullalla. Olen toki useastakin lähteestä lukenut mainintoja perliiteistä ja vermikuliiteista, noista taimikasvatuksen mystisistä apuaineista. Perennojen siemeniä tilatessani päätin kokeilla perennakylvöjen lisäksi jotain muutakin uutta. Useimpien siementen kohdalla suositeltiin kylvösten peittämistä ohuella kerroksella vermikuliittiä. Siispä tilasin 30 litraa perliittiä. Luit oikein.

Jostakin syystä useat (minä mukaanlukien) tuntuvat pitävän vermikuliittia ja perliittiä samana asiana. Näin ei kuitenkaan ole.
P.E.P -periaatteen* mukaisesti tein kuitenkin tilauksen ensin, ja varmistin asian vasta sitten.

Wikipedian kertomaa aiheesta:
 Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta, sillä aine on erittäin imukykyistä ja voi sisältää 3-4 kertaa oman painonsa verran vettä ja ravinteita.

 Perliittiä voidaan käyttää kasvien mullassa ilmavuuden lisäämiseen. Perliitti on inaktiivista, eli ravinteita pidättämätöntä ja pH-arvoltaan neutraalia. Perliitti lisää mullan huokoisuutta ja ilmavuutta, mutta sillä on huono vedenpidätyskyky. Puutarhakäytössä perliitti on ominaisuuksiltaan vermikuliitin vastakohta.

En kuitenkaan antanut tämän pienen väärinkäsityksen lannistaa itseäni kokeilujen tiellä, vaan itsepintaisesti ripottelin hienoisen kerroksen perliittiä armaiden kylvösteni peitoksi.

Koekaniinieni tarina jatkuu keväämmällä, kunhan jotakin kerrottavaa on.

*P.E.P -periaate = Pers edellä puuhun