Kumpareen valloitus

Olen kuluneen kesän aikana sanonut sen monta kertaa ja sanoin taas: "Tää oli kyllä tän vuoden viimeinen pullistus tällä pihalla, huh ja puh."
Vaan on se kuitenkin niin palkitsevaa!

Viime viikonlopun rautakauppareissulla mukaani tarttui neljä topakkaa timanttituijan taimea. Koolauspuita ja kipsilevyäkin sentään muistettiin ostaa, ne kun olivat vierailun varsinainen syy.
Syksy on kuitenkin niin mainio aika istuttaa uusia kasveja, että on helppo ylipuhua itsensä puutarhaosaston notkuvien pöytien äärellä. Kastelusta ei tarvitse huolehtia kuin istuttaessa ja istutettavat saattaa löytää huokeaan hintaan. Eikä puutarhassa möyriessä tule edes hiki!

Ennen valloitusta..

Ja jälkeen.

  Vallattu kumpare on ihan keskeisellä paikalla pihaamme. Kärsivällisesti olen ruokapöydän ääressä istuskellessa sitä tuijotellut ja antanut ideoiden hautua.

Keskellä kumpua on joskus aikoinaan kasvanut ymmärtääkseni kääpiövuorimänty, josta on hassut törröttävät kourat vain jäljellä. Alla olevassa kuvassa kissan kohdalla on betonirinkula, jonka sisälle olen jo aikaisemmin istuttanut kurjenmiekkoja kaivinkoneelta turvaan.

Ennen valloitusta.

Ja jälkeen.

Kumpareen valloitus oli varsinainen pullistus. Rikkaruohoa nousi kuuden kottikärryllisen verran, mutta vaivanpalkkana niiden juurelta paljastui muhkea ja hyvinvoiva pikkutalviokasvusto!

Jätin "mäntykourat" toistaiseksi paikoilleen ja istutan toisen juurelle kenties kärhön kiipeilemään. Raahasin tuijien juurelle kasan kivenmurikoita, niillä saa kivasti nostettua tuijien muotoa esiin vihreän vehreästä pikkutalviopeitteestä.