Daalioiden hehkua

Uhkeat daaliat ovat loppukesän hehkuvia kukkijoita.

Meksikosta kotoisin olevasta daaliasta löytyy valtavasti erinäköisiä ja kokoisia lajikkeita. Oman puutarhani yksilöt ovat ystävällisen naapurimummon vanhoista daalianjuurakoista jaettuja. Daaliollani ei ole lajikenimiä tiedossa, mutta kaikki neljä ovat kuulemma vanhaa kantaa ja jakotaimina kulkeneet Espooseen, monelta suunnalta kotimaatamme.

Jos jakotaimia ei ole ulottuvillasi, daalian voi hankkia kukkakaupasta juurimukuloina, kesäkukkana myytävänä taimena tai jopa kasvattaa itse siemenestä. Siemenkasvatus voisi olla mielenkiintoinen kokemus, kuulemani mukaan ne ehtivät kukkaan jo kylvövuonna!

Daaliat voi istuttaa suoraan maahan tai isoon ruukkuun.

Istuta daaliat siten, että juurakon päälle tulee multaa noin 5-10 senttimetriä.

Tarkista, että istutat juurakot oikein päin! Eli edellisvuoden varrentynkä töröttää ylös. Kastele heti istuttamisen jälkeen, jotta juurtuminen pääsee vauhtiin.

Daalia tarvitsee runsaasti kosteutta, mutta se ei siedä juurilla seisovaa vettä.

Daaliat viihtyvät parhaiten lämpimällä, aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Daalian kasvualustassa saa olla reippaasti ravinteita. Itse ripottelin juurakoille keväällä kanankakkaa ja muistin heinäkuussa muutaman kerran antaa kastelulannoitettakin. Jotta daalia jaksaa kukkia pitkään, pitää kuihtuvat kukinnot poistaa säännöllisesti.

Syksyn tullen daalioita kannattaa suojata ensimmäisiltä hallaöiltä. Useinhan ensimmäisten pakkasten jälkeen tulee vielä lämpimämpiä päiviä ja daaliat saavat jatkaa kukoistustaan. Kun viivytystaistelun jälkeen luovutat pakkasille ja daalian maanpäällinen kasvusto paleltuu mustaksi, katkaise kasvustot, mutta jätä juurakko vielä maahan noin viikoksi. Nosta juurakko varovaisesti maasta esimerkiksi talikon avulla. Puhdista juurakot enimmistä mullista ja anna niiden kuivahtaa sisällä kevyesti.

Varusta talvetettavat juurakot lappusilla joihin kirjoitat muistiin daalian värin ja kasvukorkeuden. Helpottaa kummasti seuraavan kevään istutusten suunnittelussa. Omat lappuseni menivät viime talvena mystisesti sekaisin, ja aiotun hillityt väriyhdistelmät muuttuivat vähän räväkämmiksi. Ensi talveksi sidon lappuset juurakoihin langanpätkillä kiinni.

Ihanteellinen talvetuspaikka juurakoille olisi viileä, pakkaseton kellari. Meiltä ei sellaista löydy, joten (viileässä) huoneenlämmössä mentiin sujuvasti. Juurakot olivat avoimissa, laakean muotoisissa muovikasseissa ja sumuttelin niitä kevyesti, kenties muutaman kerran kuussa.

 Juurakot olivat keväällä aika rusinaisen oloiset, mutta kokemuksestani päätellen kuivempi on ehdottomasti parempi, kuin mädännyttävä liikamärkyys.

Tummat kaunottaret jättiverbenan seurassa. Kummatkin ovat puolitoistametriset varreltaan!