perjantai 31. heinäkuuta 2015

Villiä ja kaunista

Hietakastikka, metsälauha ja kärsämö.
Puutarhassamme on vielä paljon villejä ja luonnon sommittelemia alueita. Olen silmäillyt niitä uudisraivaajan kyltymätön lapionvälke silmissäni ja hautonut monenmoisia perennapenkkivisioita. Onneksi uusin Kotipuutarha -lehti kopsahti parahiksi postilaatikkooni, ennen kuin ryhdyin tekemään mitään peruuttamatonta. Koin lähes valaistuneeni, lukiessani jutun naturalistisesta puutarhasuunnittelusta. Artikkeli oli kuvitettu unelmieni perennapenkeillä!

Etualalla metsälauha ja oikealla helminukkajäkkärä.
Luonnonmukaisen perennaistutusten ydintä ovat luonnonheinät ja vähän jalostetut perennalajit. Artikkelissa esitellyt huikaisevan kauniit, niittymäiset istutukset ovat suuntauksen tunnetuimman edustajan, hollantilaisen Piet Oudolfin taidonnäytteitä (klikkaa!).

Metsälauha ja valkea malva.
Jutun luettuani olen katsellut näitä pihamme heinikkoja ihan uudenlaisesta vinkkelistä. Miten hienoa olisikaan osata muuttaa nämä Oudolf -henkisiksi villeiksi perennaniityiksi. Siinäpä haastetta tulevaan!

Mäkimeirami, viherminttu, heiniä ja taustalla helminukkajäkkärä.
  Ainakin aion kasvattaa massoittain malvoja, sinipallo-ohdakkeita, kärsämöitä eri väreissään ja kaunopunahattuja; ne kun ovat kaikki suhteellisen helppoja kasvattaa siemenestä. Luonnonvaraisia heiniä löytyy omasta takaa ja niiden seassa kasvaa jo villiintyneinä mäkimeiramia, helminukkajäkkärää sekä valkokukkaista malvaa. Vielä kun onnistuisi luomaan samanlaisia aaltoilevia, harmonisia sommitelmia, kuin uusi idolini Oudolf. Onneksi puutarhassa saa rauhassa kokeilla ja kantapään kauttakaan ei oppi mene hukkaan :)


Tervetuloa elokuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti