Tässä ikkunalla roikuttelee pienilehtinen arkijuoru sekä kaksi joulukaktusta amppeleissaan. Kumpaakin on helppo lisätä pistokkaista. Juorusta vaan oksia vesilasiin ja muutamassa päivässä lehtihangankohdilta työntyy jo juurta. Joulukaktuksen pistokkaita suositellaan kuivattelemaan muutama päivä ennen vesilasiin tai multaan laittamista. (En ikävä kyllä tiedä tälle perustetta, mutta olen itse ohjetta noudattanut, hyvällä menestyksellä.)
Tässä muratti josta säännöllisesti laitan lasten leikeissä katkenneita oksanpätkiä vesilasiin juurtumaan.
Oikeanpuoleinen siro kaunotar on uusin suojateistani, ihanainen lankaköynnös jota usein kesäkukka-asetelmissakin käytetään. Suunnittelinkin kokeilevani ottaa tästä muutaman pistokkaan kesäkukkaruukkuja somistamaan ja syksyllä sitten taas sisälle talvehtimaan. Lankaköynnös kestää syksyllä hyvin viileitä ilmoja, kun on saanut hiljalleen karaistua kylmeneviin säihin. Löytämäni tiedon mukaan lankaköynnöstäkin on helppo lisätä pistokkaasta.
Tässä valkokukkainen onnenapila, jota en ole raaskinut laittaa kaappiin talvehtimaan. Se on niin elinvoimaisena puskenut uutta lehteä läpi talven. Ei sentään kukkinut kuitenkaan. Onnenapilasta kaivelen ne pienet "juurikävyt" vanhan mullan seasta, jaan kahteen uuteen ruukkuun tuoreeseen multaan ja toivon komeaa kukintaa kesäksi. Ajattelin tällä kertaa kokeilla kestolannoitusta tälle kasville, koska onnenapila on perso lannoitukselle ja sitä saisi antaa muuten jokaisella kastelukerralla.
 |
| Tässä vielä arkijuoru ja joulukaktukset, sekä kevätauringon heittämä kaunis varjo takan kyljessä. |
Viirivehka josta suunnittelen saavani mullanvaihdon yhteydessä toisen mokoman. Viihtyy hyvin kaapin päällä ilman ikkunan läheisyyttä. Sumutellut olen talvella, koska tykkää muuten kyttyrää kuivasta huoneilmasta ja ruskettaa lehtien kärkiään. Vieressä muratti ojentelee lonkeroitaan.
Viherkasvit on aivan ihania kotona. Minä hävitin ne muutamavuosi sitten sen vuoksi että en enää jaksanut raahata niitä mökin ja kaupunkiasunnon väliä. Olemme monta kuukautta vuodessa poissa kaupungista. Mutta kunhan muutamme joskus maalle, niin sitten pääsen taas hankkimaan viherkasveja.
VastaaPoistaVoi, ei ollut varmaan ihan helppo tehtävä hankkiutua viherkasveistaan eroon! Mutta ihan ymmärrettävästä syystä :) eiköhän kesät maalla hyvitä pientä viherkasvipuutetta ihan ruhtinaallisesti. Itse toisinaan haikailen vanhoja valokuvia katsellessa edesmenneiden viherkasvieni perään, niitä kun on joutunut erinäisissä muutoissa taakseen jättämään. Vuosien kuluessa kun niihin jokaiseen tahtoo muodostua yksilöllinen suhde :)
Poista