Hehkeä heinäkuu

Hempeää kukintaa heinäkuulta. Etualalla tähkäkissanminttu 'Pink Cat' ja taempana isotähtiputki, sillkiunikkoja sekä korkealle kohoava varjolilja.

Hailakan sininen maitokello on siemenestä kylvämäni kaunis perenna. Ensimmäisestä kylvökokeilusta onnistui vain tämä yksi taimi, mutta taidanpa yrittää kylvöä uudelleen kun se on näin kaunis.

Vaaleanpunaisten siankärsämöiden ja sinisen virginiantädykkeen seuraan on eksynyt juuri sopivan värinen sormustinkukka.

On jo heinäkuu! Tähän jos voisin ajan hetkeksi pysäyttää.

Satokausi korkattu!

Kasvihuoneessa on taas saavutettu se piste, jota en aikaisin keväällä pysty millään kuvittelemaan. Pikkuruikkuiset taimet ovat päässeet kasvussaan vauhtiin ja kasvihuoneen käytävällä on taas kuljettava poikittain. 

 Tomerat minikurkut kypsyttävät kilvan ensimmäisiä hedelmiään ja puutarhurin naama ei pysy peruslukemilla sitten millään 8) Kaikki vaiva ja sisustussilmää hiertävät esikasvatusratkaisut taas unohtuu, kun pääsee sadonkorjuuhommiin.

Kuvassa keskellä on 'Baby' -lajikkeen kurkkuja, kolme oikean puoleista taas on 'Iznik' -minikurkkuja. 'Primo' -varhaisporkkanat kasvavat kasvihuoneessa puulaatikossa rucolan kanssa.

 Salaatti ehtii kasvaa syötävään kokoon ennen kuin tomaatinroikaleet alkavat liikaa varjostamaan. Pinaattisato ja retiisit on jo syöty.

Tomaatitkin on hyvässä kasvussa. Tänä vuonna olen muistanut tunnollisesti poistaa lehtihankoihin kasvavat varkaat ja lehtiäkin olen jo pikkuhiljaa poistanut alimmaisiin raakileterttuihin asti.

Tästä tulee hyvä kesä!

Kevät muuttui kesäksi

Mihin nämä päivät karkaa? Kameraan oli unohtunut iso kasa kuvia Thalia -narsisseista ja tuomipihlajien kukinnasta. Eihän ne nyt enään ole ajankohtaisia! Muutamassa viikossa puutarhan tunnelma on vaihtunut kevään tuoreudesta paahtavan janoiseksi kesäkuuksi.

Ukkolaukat kukkivat komeasti autopaikan vierustalla. Niiden intensiivinen violetti väri erottuu edukseen myös auringon paahteessa.

Punalehtiset keijunkukatkin hehkuvat auringon kirkkaassa valossa.

Ja sitten on hempeät katveiden  kaunottaret. Viime syksynä istuttamani tarha-alppikärhö 'White Lady' availee nuokkuvia kukintojaan. Ihastuin tähän kärhöön nähtyäni sen upean kukinnan ystäväni pihalla. 'White Ladyn' kukinta on samaan aikaan jokseenkin vaatimaton kärhöksi ja kuitenkin mykistävän kaunis.

Ikisuosikkini akileijatkin aloittavat kukintaansa.

Aurinkokateutta ja tulppaaneja

 Meidänkin pihassa on vihdoin tulppaanit kukassa. Tässä pihassa kevät etenee huomattavasti hitaammin kuin monissa seuraamissani blogipihoissa. Myös koulumatkan varrella bussin ikkunasta tarkkailemani espoolaispihat näyttävät keskimäärin olevan viikkoja edellä kukinnassa.

  Puutarhaamme ripsahtelevat auringonsäteet siivilöityvät suurimman osan päivää mäntymetsän latvuston läpi ja kaikkein aurinkoisimmatkin kolkat saavat suoraa paistetta vain neljän-viiden tunnin ajan päivittäin. Etenkin talvella ja keväällä poden toisinaan aurinkokateutta, kun kotia kohti ajellessa aurinko paistaa kaikkialla, vaan viimeinen mutka ennen omaa pihaa on kuin sukeltaisi varjoisaan metsään. Ihan kuin kello hyppäisi kolmella tunnilla kohti iltaa, kun saapuu omalle pihalle! 

Olen yrittänyt parantaa aurinkokateuttani vakuuttelemalla, että eipähän tarvitse olla aina kastelemassa, kukinnatkin kestävät pidempään kun ei paahda ja valokuvatkin kai on jotenkin sävykkäämpiä kun ei ole niin kirkasta... Ihan hyvin on psyykkaaminen onnistunut, vaikka toivonkin että mäntymetsää vähän harvennettaisiin jonakin päivänä :)

Vanhat ja viisaat ei mokomia joutavuuksia murehdi. Sama se on kellahtaa piehtaroimaan tässä kuin aidan toisellakin puolen, vaikka varmasti olisi siellä nurmi vihreämpää!

Vaaleanpunaiset 'Persian Pearl' tulppaanit ovat kukkineet jo viikon. Ne ovat ns. kasvitieteellisiä tulppaaneja eli tulppaanien jalostamattomia luonnonmuotoja. Kasvitieteelliset tulppaanit saattaisivat kuulemma levitä itsekseen sivusipuleista ja kestäviäkin niiden pitäisi olla. Toivottavasti, koska olen niihin varsin ihastunut.

Kevät kiitää

Valkoinen posliinihyasintti

Kevät on tullut rytinällä tähänkin pihaan.

Posliinihyasintteja

Aamuinen kierros kameran kanssa sai taas innostumaan blogin päivitykseen. Niin paljon kaunista. Erityisen viehättävältä kaikki näytti tänään kissan korkeudelta kuvattuna.

Pihaan on kuin vahingossa kehkeytymässä sellaisia luonnon ja hoidetun puutarhan tasapainotiloja, jotka viehättää omaa silmääni. Onnistuneimmat kokonaisuudet ovat kuin hienovaraisesti koristeltu versio suomalaisesta luonnosta. Näissä helmissä on kyllä todella vähän puutarhurin kädenjälkeä, enemmänkin vain sivusta seuraamista ja hienovaraista karsimista sekä ohjailua.

Kevätkaihonkukka

Pikkukäenrieska

Posliinihyasintti

Valkoinen kevättähti

Valkoinen posliinihyasintti

Pistokaslisäys ja lisäys ja lisäys...

 Viime vuoden kevätmessuilta pistokkaana hankittu ja vaihtelevalla intensiteetillä hyysätty Mårbackanpelargonia, Dronning Ingrid on todistetusti talvehtinut. Kavaljeerinsa, ruusunnuppupelargonia Prince Gustav, sen sijaan heitti henkensä jo joulukuun kieppeillä. Prinssi Gustavin lyhyt elämä oli kitulias ja epäilen sen johtuneen kuninkaallisia juuria kuristaneesta kuitukankaisesta pistokkaidenistutuspotista, mikälie? Tässä tovi sitten kun vaihdoin Mårbackalleni kevätmullat, nyppelehdin kuristavan kuitukankaan parhaani mukaan pois juurakon tyveltä. Juuristo oli vuoden kasvaneelle pelargonialle mielestäni ihan mitättömän pieni, onneksi oli sentään sinnitellyt hengissä.

 Otin talvehtineesta Mårbackasta neljä pistokasta, jotka juurtuivat ihan hujauksessa lämpömaton päällä köllötellessään. Pistokaslisäykseen löytyy mainioita ohjeita netistä, itse noudatin näitä Kotivinkin laatimia. Pian olisi aika latvoa uudet pikkupelargoniat ja taas on neljä uutta pistokasta multaan tökättäväksi!

Latvapistokkaita.

 Ihan erityistä onnistumisen iloa ja kröhöm, äidin ylpeyttä koen tämän ruman ankanpoikasen kohdalla, joka oli sellainen ihan lehdetön tikku, varsipistokas nimeltään. Siinä sekin nyt kasvaa!

Varsipistokas.

 Ja kun jossain onnistuu, niin sitä pitää sitten toistaa ja soveltaa muihinkin asioihin tai ainakin kasvilajeihin.

10.3. otettuja basilikan pistokkaita.

Basilikan pistokkaita, niin elinvoimaisia kun olla voi! Aluksi muutama alkoi näivettämään lehtiään, mutta tilanne korjaantui nopeasti kun leikkasin lurpattavat lehdet pois. Näiden päällä olen pitänyt kupua ilmankosteutta tasaamassa ja ehdottomasti lämpömaton päällä muhivat, olen aivan vakuuttunut pohjalämmön edullisesta vaikutuksesta juurtumiseen.

Nyt on käynnissä nopeusmittelö, pistokkaat vastaan siemenkylvö. Veikkaan, että pistokkaista kerätään aikaisemmin satoa.

Kevään merkit on vahvat

Elon merkkejä havaittu, puutarhuri kurotti talven törröttäneet kouransa kohti capsicumien siemenpusseja. Tuttu rapina paperisten pussien pohjalla ja taimimullan kevättä enteilevä tuoksu. Vielä viikko sitten olin yhtä jäässä kuin pihamme kompostorikin. Kaiken maailman kylvöpuuhat tuntui kaukaisilta ja työläiltä. Jääkausi kuitenkin viimein hellitti, komposti hurahti käyntiin omia aikojaan ja minäkin havahduin kalenterin merkintään: chilien ja paprikoiden kylvöaika!

Viime kesäinen 'Hot Lemon', tuiman tulinen sitruksisella sivujuonteella.

Olen monesti ajatellut, että puutarhurin talvi on lyhyt ja niin se oli tänäkin vuonna. Jemmailin multaan kolmen chililajikkeen siemeniä ja tänä vuonna kasvatan myös ihan Nelssonin siemenistä paprikaa. Ostin pussillisen ökysiemeniä, lupailtiin riittävän 2-3 taimeen ja hintaa oli pussilla melkein kuusi euroa. Lajike on punainen suippopaprika 'Thor'. Aikaisempina vuosina olen kasvattunut suippopaprikaa kohtalaisella menestyksellä Lidlin paprikoista nypityillä siemenillä. Tänä vuonna vertailen anonyymin suippopaprikan ja 'Thorin' suoritusta ja pohdin onko öky hintansa väärti.

Hyvää ystävänpäivää lukijoille!