maanantai 31. elokuuta 2015

Kaunopunahattu


Kaunopunahatun (Echinacea purpurea) kukkaan puhkeamista on kiehtovaa seurata. Yksittäinen kukinto pysyy hehkeänä jopa 32 päivää.

 
Kaunopunahatun terälehdet ovat aluksi hailakan vaaleanpunertavat, pienellä vihreän vivahteella. Kukinnon kypsyessä terälehtien väri syvenee liilanpunertavaksi ja muhkea oranssinruskea "kupu" kohoaa esille.
Täysin auennut punahatun kukka kestää pitkään maljakossa ja siemenkupu on myös hieno kuivakukkana.

Kaunohatun kavaljeerina virginiantädyke, joka sekin kukkii pitkään ja kaunistaa kukkapenkkiä siementähkillään vielä sinisten terälehtien kuihduttuakin.

 Kaunopunahattu viihtyy aurinkoisella ja ravinteikkaalla kasvupaikalla. Kasvualustan tulisi läpäistä hyvin vettä, sillä talvinen märkyys tuhoaa taimet. Talvehtimisen varmistamiseksi kaunohatut kannattaakin suojata talveksi havuilla.

torstai 27. elokuuta 2015

I've created a monster


Kyllä kasvihuone on tomaatinkasvattajan paras kaveri. Kuriton tomaattiarmeijani ei ole alkukesän koleudesta tietävinäänkään, vaan meinaa hukuttaa perheemme punaisiin palleroihinsa, iiiks miten ihanaa! 

Näpertelin kevään kiireissä omituiset tukikeppiviritelmät, jotka ovat auttamattomasti ja kirjaimellisesti, joutuneet taipumaan vahvempiensa tahtoon. 
Keppiviritelmilleni voi naureskella keväisen postaukseni seurassa.. 


Kasvihuoneessa kasvaa  28 tomaattia, joista suurin osa on runkotomaatteja. Jossain kohtaa keskellä hektisintä kasvukautta, oli päässyt käymään niin, että unohdin totaalisesti tomaatin varkaiden poistamisen. 
Kun huomasin vahingon tapahtuneen, oli varkaissa jo niin komeita kukkaterttuja, etten oikein raaskinut niitä kovalla kädellä karsia. Lopputuloksena on mahdoton sekamelska, jossa varsia pitkin pitää kulkea kuin labyrintissä, jos mielii löytää perille kyseisen taimen juurelle tökätyn lajikekyltin luo.


Kuvaan on valittu vähän dramaattinen kuvakulma, kyllä sinne oikeasti vielä sekaan mahtuu :)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Valkoisia loppukesän kukkijoita


Loppukesä hehkuu mielikuvissani värikylläisenä ja tunnelma ikään kuin tiivistyy kasvukauden loppua kohden. On heinät ja marjat ja mehevissä sävyissä pullisteleva sato. Loppukesän kukkijoista löytyy kuitenkin valikoimaa myös valkoisen ystäville.

Syyshortensia

Kaunopunahatun lajike 'White Swan'.


 Valkokukkainen viherminttu.

Koko kesän kukkiva pikkuruinen kaunokainen.

 Ohuessakin kasvualustassa viihtyvä helminukkajäkkärä.

Pitkään kukkiva myskimalva 'Alba'.

 Omasta puutarhastani löytyvien valkoisten syyskukkijoiden lisäksi valinnanvaraa löytyy vaikka näistä:

Syysvuokko 'Honorine Jobert'
Syysleimut 'Rembrandt', 'David' sekä 'Danielle'
Kellopeippi 'Alba'
Syysasteri 'White Ladies'


maanantai 24. elokuuta 2015

Onnistumisen iloa

Viime talvena, joulun tienoilla, kokeilin ensimmäistä kertaa kylvää perennoja siemenistä. Toiveikkaana ripsuttelin pussitolkulla siementä multaan ja hirmuisen tyytyväinen olen kylvösten lopputulemaan. Paljon onnistumisen iloa ja vain yksi onneton kylvös. Esittelen nyt kaikista palkitsevimmat kasvateistani. Uskomattoman ripeästi kehittyneet ja jo ensimmäisenä vuonnaan kukkimaan ryhtyneet perennantaimet.


Kaukasianmaksaruoho 'Coccineum'. Hämmästyttävä metamorfoosi hienoisen hiekkapölyn kaltaisista siemenistä mehevälehtiseksi maanpeittokasviksi. Tätä kokeilen tänä syksynä myös suorakylvönä.

Kevät ja kesä on mennyt sen tyypillisen puutarhavauhkoilun merkeissä, että kaikki vähemmän akuutit asiat ovat saaneet odottaa. Pienet perennantaimeni ovat suurin osa vielä pikkuruisissa kylvökennoissaan (aijai), vaikka vakaa aikomukseni oli järjestää niille lokoisat oltavat omaan kasvatuslavaansa ensimmäisen elinvuotensa ajaksi.

Viime viikkojen aikana olen kuitenkin saanut jo osan taimista istutettua kukkapenkkeihin ja hirveän kiltisti ne pienissä kennopoteissa kasvavatkin ovat kehittyneet.
 Yllä vasemmalla kaunokaisen kerrottu lajike 'Double Daisy', jonka siemensekoituksesta kasvoi myös kokonaan vaaleanpunaisia yksilöitä. Oikealla kaunokaisen luonnonvarainen valkokukkainen lajike. Pienet päivänkakkaramaiset kukat ovat yön jäljiltä vielä suloisesti nupussa.


Punakärsämö 'Cerise Queen'. Todella vaivattomasti kasvanut. Kuvassa kukinto joka on lähinnä siemenpussin kuvausta, osa kukista on vaaleampia ja yksi persikkaisensävyinenkin löytyy.

Ahkera sarviorvokki 'Blackjack' on viljellyt pikkuruisia siementaimia lähistölleen, jotka nekin jo kukkivat. Siis toinen sukupolvi saman kasvukauden aikana!


Tähkäkissanminttu 'Pink Cat' pääsi kukkapenkkiin jo kesän alussa. Taimet ovat varttuneet topakoiksi pikku puskiksi ja kukkineet tauotta kesäkuulta asti! Houkuttelee kokeilla, josko kissanmintun muutkin lajikkeet onnistuisivat yhtä helposti siemenestä kasvattaen.


 Pistokkaista lisätyt komeamaksaruohot aloittelevat kukintaansa. Hämmästyttävän helppo lisäysniksi löytyy täältä, (naps.) Näitäkin tehtailen taatusti lisää, kunhan pakkaset lähestyy ja raaskin poimia varsia maljakkoon.

perjantai 14. elokuuta 2015

Kylvökukat täydentää perennapenkkejä

Olen raivannut pihallemme tulevien perennapenkkien paikkoja. Nyhtänyt rikkaruohoja, kyhännyt rajauksia ja kärrännyt multaa ja kompostia. Perennapenkkien kasvisuunnitelmat ovat vasta pikkuhiljaa hahmottumassa mieleeni ja puutarhaharrastukseni rajallinen budjetti asettaa niukat raamit kasvienhimoisille ostosretkilleni. Keväällä keksin yksivuotiset kylvökukat mainioksi välivaiheeksi keskeneräisten perennapenkkien asuttamiseksi.

Ruiskaunokki 'Black Boy'.
Kylvin toukokuussa kaikki paljaalla mulloksella olleet penkit yksivuotisten kesäkukkien siemenillä. Kokeilin helppojen perinteisten lajien, kuten kehäkukan ja ruiskaunokin vähän erikoisempia lajikkeita. Erityisen ilahtunut olen ruiskaunokin kasvuvoimasta. Kylvin toukokuussa tummanvioletin, valkoisen ja vaaleanpunaisen ruiskaunokin siemeniä. Parhaiten ovat kasvaneet tumma 'Black boy' ja valkoinen 'White Ball'. Seuraavana kesänä aion etsiä paikan myös perinteiselle siniselle ruiskaunokille.

Kehäkukka 'Bronced Beauty' ja taustalla silkkiunikkoja.
Kylvökukilla saa kivasti vaihtelua jo vakiintuneisiinkin perennaistutuksiin. Monien kesäkukkien suorakylvöt tehdään jo toukokuussa, jolloin perennat eivät vielä varjosta maan pintaa kasvustoillaan. Kesän edetessä voi kesäkukkien paikkaa joutua puolustamaan, rehevöityviä perennoja karsimalla. Helpointa olisikin varmaan kuopaista perennapenkkiin oma kolosensa kylvökukkia varten.

Pioniunikko.
Kylvökukilla saa kätevästi pidettyä pihan mullokset suojattuna rikkakasvien invaasiolta, ne kun hyökkäävät välittömästi paljasta maanpintaa äkättyään.

Sinisievikki 'Snowstorm'.
Silkkikukkia eri väreissään.
Tietysti kylvökukille voi varata kokonaisen oman kukkapenkinkin, johon saa joka kevät suunnitella entistä herkullisempia kasviyhdistelmiä kokeiltavaksi.

Tässä koivupölleillä rajattu kohopenkki pihamökkimme vierustalla. Paikalle paistaa aurinko vain iltapäivän ajan, mutta kasvu ja kukinta on silti ollut ihan kohtuullista. Penkissä etualalla krassi ja valkoinen ruiskaunokki. Korkealle kohoavat silkkiunikot eri sävyissään ja kosmoskukat jotka tosin panttaavat vielä kukintaansa. Taaimmaiseksi istutin rivin auringonkukkia, joista peurat ovat nautiskelleet. Odotan innolla uusia siemenluetteloita ja haaveilua entistä onnistuneemmista kesäkukkayhdistelmistä :)


tiistai 11. elokuuta 2015

Monimuotoiset unikot


 Yksivuotiset unikot ovat todella palkitsevia kasvattaa. Ne ovat vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen ja kasvuun päästyään sietävät hyvin kuivuuttakin. Yksivuotisestakin unikosta saa uskollisen kukkijan puutarhaansa, jos vain antaa sen kypsyttää kauniit siemenkotansa ja varistaa siemenensä multaan. Kypsän siemenkodan tunnistaa, kun sen sisältä kuuluu ravistettaessa rapinaa. 

Silkkiunikot ja oikealla valkea ruiskukka.
 Jos haluaa itse valita unikkonsa kasvupaikan, kannattaa siemenkodat kerätä talteen ja kylvää siemenet vasta seuraavana keväänä valitulle paikalleen. Muuten maahan varisseet siemenet tuppaavat syksyn ja kevään huoltopuuhissa kulkeutumaan paikkaan jos toiseenkin. Eikä sekään varsinaisesti haittaa, päin vastoin.


 Yllä olevan kuvan dramaattiset kaunottaret ovat pioniunikkoja (jonossa viimeisenä kaunopunahattu). Tummanpuhuvat unikot ovat siemenpussin satoa, jonka kuvassa oli tuon keskimmäisen kaltainen ripsuterälehtinen ja vaaleanlilan värinen yksilö. Kuvan kaltaista yksilöä en ole kukkapenkistä vielä löytänyt. Unikot eivät nähtävästi ole kovin säntillisiä ulkoasunsa suhteen. Mielenkiintoista nähdä mitä näiden siemenistä ensi vuonna kehittyy!

Valkoinen silkkiunikko kylvökukkien penkissä.

torstai 6. elokuuta 2015

Daalioiden hehkua


Uhkeat daaliat ovat loppukesän hehkuvia kukkijoita.
Meksikosta kotoisin olevasta daaliasta löytyy valtavasti erinäköisiä ja kokoisia lajikkeita. Oman puutarhani yksilöt ovat ystävällisen naapurimummon vanhoista daalianjuurakoista jaettuja. Daaliollani ei ole lajikenimiä tiedossa, mutta kaikki neljä ovat kuulemma vanhaa kantaa ja jakotaimina kulkeneet Espooseen, monelta suunnalta kotimaatamme.

Jos jakotaimia ei ole ulottuvillasi, daalian voi hankkia kukkakaupasta juurimukuloina, kesäkukkana myytävänä taimena tai jopa kasvattaa itse siemenestä. Siemenkasvatus voisi olla mielenkiintoinen kokemus, kuulemani mukaan ne ehtivät kukkaan jo kylvövuonna!


Daaliat voi istuttaa suoraan maahan tai isoon ruukkuun.
Istuta daaliat siten, että juurakon päälle tulee multaa noin 5-10 senttimetriä.
Tarkista, että istutat juurakot oikein päin! Eli edellisvuoden varrentynkä töröttää ylös. Kastele heti istuttamisen jälkeen, jotta juurtuminen pääsee vauhtiin.

Daalia tarvitsee runsaasti kosteutta, mutta se ei siedä juurilla seisovaa vettä.
Daaliat viihtyvät parhaiten lämpimällä, aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Daalian kasvualustassa saa olla reippaasti ravinteita. Itse ripottelin juurakoille keväällä kanankakkaa ja muistin heinäkuussa muutaman kerran antaa kastelulannoitettakin. Jotta daalia jaksaa kukkia pitkään, pitää kuihtuvat kukinnot poistaa säännöllisesti.


Syksyn tullen daalioita kannattaa suojata ensimmäisiltä hallaöiltä. Useinhan ensimmäisten pakkasten jälkeen tulee vielä lämpimämpiä päiviä ja daaliat saavat jatkaa kukoistustaan. Kun viivytystaistelun jälkeen luovutat pakkasille ja daalian maanpäällinen kasvusto paleltuu mustaksi, katkaise kasvustot, mutta jätä juurakko vielä maahan noin viikoksi. Nosta juurakko varovaisesti maasta esimerkiksi talikon avulla. Puhdista juurakot enimmistä mullista ja anna niiden kuivahtaa sisällä kevyesti.

Varusta talvetettavat juurakot lappusilla joihin kirjoitat muistiin daalian värin ja kasvukorkeuden. Helpottaa kummasti seuraavan kevään istutusten suunnittelussa. Omat lappuseni menivät viime talvena mystisesti sekaisin, ja aiotun hillityt väriyhdistelmät muuttuivat vähän räväkämmiksi. Ensi talveksi sidon lappuset juurakoihin langanpätkillä kiinni.

Ihanteellinen talvetuspaikka juurakoille olisi viileä, pakkaseton kellari. Meiltä ei sellaista löydy, joten (viileässä) huoneenlämmössä mentiin sujuvasti. Juurakot olivat avoimissa, laakean muotoisissa muovikasseissa ja sumuttelin niitä kevyesti, kenties muutaman kerran kuussa.
 Juurakot olivat keväällä aika rusinaisen oloiset, mutta kokemuksestani päätellen kuivempi on ehdottomasti parempi, kuin mädännyttävä liikamärkyys.


Tummat kaunottaret jättiverbenan seurassa. Kummatkin ovat puolitoistametriset varreltaan!