perjantai 27. helmikuuta 2015

Vermikuliitti ja perliitti taimikasvatuksen apuna


Onnellinen ruukkupuutarhuri edellisen kotimme terassilla. Taimiaan lmeisesti komentaa, etusormi tanassa..

Olen jo pitkään kasvattunut itse hyötykasvien ja kesäkukkien taimet. Tähän asti olen pärjännyt ihan mukavasti pelkän taimimullan avulla, mutta aina on varaa parantaa! Tänä keväänä aionkin tehdä kylvöjä vermikuliitin ja perliitin kera, ainakin arvokkaampien siementen kohdalla. Viime keväänä kaikki ahkeraliisan taimet kupsahtivat jo sirkkalehtivaiheessa, kun mullan pinta oli varkain päässyt kuivumaan. Ahkeraliisan siemeniä ei peitetä mullalla, koska ne vaativat valoa itääkseen. Vermikuliitilla peitettynä ne saavat tarvitsemansa valon, mutta mullan pinta pysyy tasaisemman kosteana.

Aiempina vuosina en ole raaskinut moisiin hifistelypipanoihin ropojani tuhlata, mutta tarkemmin ajatellen niiden kustannus on aika mitätön. Hankkimani 3 litran vermikuliittipussukka maksoi Bauhausissa 3,95€ ja tulee näillä näkymin riittämään moneksi kevääksi eteenpäin! Ja perliittiä onkin sitten erään väärinkäsityksen vuoksi varastossa 30 litraa, mutta eipä siitä sen enempää.. (30 litraa maksoi Exotic Gardenilla noin 18€.)

Vermikuliittia voidaan käyttää maanparannusaineena.
 Vermikuliitti parantaa kasvualustan vedensitomiskykyä ja rakennetta, sillä aine on erittäin imukykyistä ja voi sisältää 3-4 kertaa oman painonsa verran vettä ja ravinteita. Taimikasvatuksessa vermikuliitilla voi peittää valossa itävien siementen kylvökset. Mullankin alla itävien siemenkylvöjen päälle ripoteltuna se tasaa kosteusoloja, estää taimipoltetta sekä homeiden kasvua.

Perliitillä taas on huono vedenpidätyskyky, mutta sillä voidaan lisätä mullan huokoisuutta ja ilmavuutta. Perliitti on pH-arvoltaan neutraalia, sekä puhdasta taudeista, tuholaisista ja rikkakasveista. Puutarhakäytössä perliitti on ominaisuuksiltaan vermikuliitin vastakohta. Perliittiä sekoitetaan kasvualustaan noin 10-25%.
(Tietoa löytyi mm.Wikipediasta.)

Lusikassa on vermikuliittia ja raejuuston näköinen rouhe taas on perliittiä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Keväisiä kimppuja


Ostin kevään ensimmäiset tulppaanit kuopuksen synttärikahvipöytää koristamaan. Keltaiset tulppaanit saivat seurakseen pirteitä kokovihreitä krysanteemeja.



Anoppi toi suloisen pulleroisia leinikeitä tuliaisina. Ne ovat minusta leikkokukkien parhaimmistoa. Niiden olemus tuo mieleen kissanpennut ja pienet vauvat :) Yhdistin vaaleanpunaiset leinikit ananaskirsikasta pudonneen karahkan kanssa samaan maljakkoon.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Viherkasvikatsaus

Ensi kuussa on hyvä aika vaihtaa mullat viherkasveille. Kävin omat viherasukkaani läpi ja arvioin kuka tarvitsee uutta isompaa ruukkua ja jokohan jonkun raaskii jakaa useammaksi kasviksi.



Tässä ikkunalla roikuttelee pienilehtinen arkijuoru sekä kaksi joulukaktusta amppeleissaan. Kumpaakin on helppo lisätä pistokkaista. Juorusta vaan oksia vesilasiin ja muutamassa päivässä lehtihangankohdilta työntyy jo juurta. Joulukaktuksen pistokkaita suositellaan kuivattelemaan muutama päivä ennen vesilasiin tai multaan laittamista. (En ikävä kyllä tiedä tälle perustetta, mutta olen itse ohjetta noudattanut, hyvällä menestyksellä.)



Tässä muratti josta säännöllisesti laitan lasten leikeissä katkenneita oksanpätkiä vesilasiin juurtumaan.




Oikeanpuoleinen siro kaunotar on uusin suojateistani, ihanainen lankaköynnös jota usein kesäkukka-asetelmissakin käytetään. Suunnittelinkin kokeilevani ottaa tästä muutaman pistokkaan kesäkukkaruukkuja somistamaan ja syksyllä sitten taas sisälle talvehtimaan. Lankaköynnös kestää syksyllä hyvin viileitä ilmoja, kun on saanut hiljalleen karaistua kylmeneviin säihin. Löytämäni tiedon mukaan lankaköynnöstäkin on helppo lisätä pistokkaasta.




Tässä valkokukkainen onnenapila, jota en ole raaskinut laittaa kaappiin talvehtimaan. Se on niin elinvoimaisena puskenut uutta lehteä läpi talven. Ei sentään kukkinut kuitenkaan. Onnenapilasta kaivelen ne pienet "juurikävyt" vanhan mullan seasta, jaan kahteen uuteen ruukkuun tuoreeseen multaan ja toivon komeaa kukintaa kesäksi. Ajattelin tällä kertaa kokeilla kestolannoitusta tälle kasville, koska onnenapila on perso lannoitukselle ja sitä saisi antaa muuten jokaisella kastelukerralla.


Tässä vielä arkijuoru ja joulukaktukset, sekä kevätauringon heittämä kaunis varjo takan kyljessä.

Viirivehka josta suunnittelen saavani mullanvaihdon yhteydessä toisen mokoman. Viihtyy hyvin kaapin päällä ilman ikkunan läheisyyttä. Sumutellut olen talvella, koska tykkää muuten kyttyrää kuivasta huoneilmasta ja ruskettaa lehtien kärkiään. Vieressä muratti ojentelee lonkeroitaan.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Ananaskirsikka talvehtii ikkunalla

Vuosi sitten helmikuussa, nappasin täytekakun päältä ananaskirsikan ja pengoin kiinnostuneena
sen sisuksista siemeniä. Kuivattelin siemeniä muutaman päivän paperinpalan päällä ja istutin niitä  taimimultaan. Siemenet itivät hyvin ja kohtuullisen nopeasti, kymmenisen päivää siinä enintään meni. Ananaskirsikka on tomaatin sukulainen, joten sille sopii samanlainen hoito kuin tomaatille.

Ananaskirsikka talvehtii ikkunalaudalla

Vuoden 2014 kesäkuu oli kammottavan kylmä ja kasvihuoneeni saatiin pystytettyä vasta elokuun puolella, eli ananaskirsikoiden alkutaival ei ollut kovin ruusuinen. Kaikesta huolimatta ne sinnittelivät hengissä, kukkivatkin ja syyskuussa syötiin muutama kourallinen omaa ananaskirsikkasatoa.

Lokakuussa keräilin loppusadon muista kasvihuoneen kasveista talteen, tyhjensin kasvulaarien mullat kasvimaalaatikoihin ja nakkasin tomaatti- ja chilipuskat kompostiin. Ananaskirsikoissa oli vielä kauniita "hedelmälyhtyjä" kypsymässä, joten päätin kantaa ne sisään ikkunalaudalle eloaan jatkamaan.
 
Loputkin herkkuhedelmät kypsyivät jouluun mennessä ja jo tammikuussa kasveihin alkoi ilmestymään uusia kukkia.


 
Näistä talvikasvustoista tuskin kehittyy kelvollisia hedelmiä, mutta onpahan tuon eloa mukava seurata. Keväämmällä ajattelin ottaa toisesta ananaskirsikastani pistokkaita kasvihuonetta varten ja toinen kasveista saa kenties jäädä toimittamaan viherkasvin virkaa ikkunalaudalle. Joku sen rönsyilevän rönttöisessä kasvutavassa viehättää ja lehdet on keväisen raikasta vihreää.


Ananaskirsikat ovat nuo rehevät hujopit oikealla.

torstai 5. helmikuuta 2015

Kuun vaiheet ja basilika


Jotakin perää taitaa vanhan kansan uskomuksessa olla, että kuu vaikuttaisi siementen itämiseen. Nenä kiinni mullassa olen näitä basilikapienokaisiani seurannut ja ollut havaitsevinani hienoista eroa siementen itämisen nopeudessa ja itämisprosentissa. 

Tabu -päivän kylvöstä on itänyt 35 siementä 50:stä ja yläkuun ensimmäisten päivien kylvöistä 38/50 kumpaisestakin. Tilanne on tämänlainen, vaikka tabupäivän kylvöllä on yhden ja kahden vuorokauden etumatkat yläkuunkylvöihin nähden.

Ero ei kylvösten suhteen ole järin suuri, mutta taidan silti jatkossakin pitää kuun vaiheet mielessä. Etenkin houkuttaa ajatus tehokkaammasta rikkaruohojen hävityksestä, kuun vetovoiman avustuksella. Rikkaruohojen tuhoamiseen alakuun loppu on parasta aikaa, koska kasvien elinvoima on pienimmillään. 

Kuun vaiheiden seuraaminen voi luontevasti jaksotella viherpiipertäjän toimia ja luoda suuntalinjoja vimmaisesti puurtavan puutarhurin vuoden kulkuun.