maanantai 26. tammikuuta 2015

Helppo tapa lisätä komeamaksaruohoa

Komeamaksaruoho on kaunis keskikesästä syksyyn kukkiva perenna. Se viihtyy aurinkoisella ja kuivahkolla kasvupaikalla ja kasvaa 30-50cm korkeaksi. Maksaruoho ei leviä itsekseen kovin tehokkaasti, eikä sen siemenet tavallisesti ehdi kypsyä itämiskelpoisiksi Suomen kesässä.

Kuva lainattu täältä © Kuva Ella Räty

Tässäpä helppo tapa saada uusia maksaruohon taimia: Leikkaa kasvustosta syksyllä, ennen ensimmäisiä pakkasia varsia sisälle maljakkoon. Poista varresta vedenpinnan alapuolelle jäävät lehdet.

Maksaruoho säilyy maljakossa kauniina useita kuukausia.
Vaihda maljakon vesi kun muistat. Vaikkapa parin viikon välein.
 

Maksaruoho alkaa kasvattamaan poikasia varteensa, aina lehden, taikka irrotetun lehden kohdalle.


Irroittele poikaset hellästi emokasvista ja istuta multaan kevättä ja ulospääsyä odottelemaan.

Lehtipistokas
 Kokeilin huvikseni, että onnistuuko lisäys myös lehtipistokkaista. Ja kyllä vain, sieltä pukkaa uutta elämää. Laitoin suoraan multaan myös varrenpätkiä muutamalla lehdellä varustettuna, sekä latvapistokkaan kukintoineen päivineen. Kaikki lähtivät kasvuun!



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Tietääkö basilika kuun vaiheet?

Muutama päivä sitten turisin kuun vaikutuksesta kasveihin ja suunnittelin tekeväni kylvökokeiluja basilikan siemenillä.  Nyt on aika laittaa kylvökoe käytäntöön.

Kokeeseen osallistuvat punalehtinen- ja tavallinen basilika.

Ensimmäisen kylvöksen ajoitin kuukauden surkeimpaan kylvöpäivään, niin sanottuun tabu -päivään, joka oli eilen 20.1.2015. Tabu -päivänä ei kuukalenterin mukaan kannata laittaa mitään aikeita aluilleen. Kyseiseen päivään päättyy alenevan kuun vaihe. Kuu on maasta katsottuna kokonaan pimeä, eli on uusikuu (mustakuu). Maksimoidakseni kylvöksen kurjuuden, noudatin vanhaa sanontaa ja peittelin siemenet multaan illalla.

Yläkuun aikana
työt kannattaa tehdä aamupäivällä, jolloin kuun vaikutus entisestään vahvistuu. Tästä johtuu mm. vanha sanonta ”alakuu illasta, yläkuu aamusta”.

Seuraavat kylvökset, nuo onnellisten tähtien alla syntyvät, laitan multiin 21.-22.1. Yksi kylvös kummankin päivän aamuna. Päivät heti uudenkuun jälkeen, ovat kaikista otollisimmat maanpäällistä satoa tuottavien kasvien kylvöön. Tätä aikaa kutsutaan yläkuuksi.

3 x 50 siementä koekylvöjä varten. Tulevana kesänä tullaan kaiketi syömään pestoa..

Laskin tarkasti saman määrän siemeniä jokaiseen kylvökseen ja kohtelen tasa-arvoisesti näitä koekaniineja itämis- ja kasvuolosuhteiden osalta. Raporttia pukkaa, kun jotakin alkaa tapahtumaan!

Kahdessa purnukassa on jo kylvöt tehtynä, viimeiseen laitan siemenet huomenna. Päällimmäiseksi on ripsuteltu vermikuliittia pintamullan kosteutta tasaamaan.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Sininen hetki


Jasmike talvipuvussaan.
Sirotuomipihlajan juurella on kohdevalaisimet led-polttimoilla.

Tammikuun horroksessa on parasta ihailla lumen kuorruttamaa maisemaa ja haaveilla lähestyvästä keväästä. Talvella pihan valot pääsevät oikeuksiinsa ja luovat mieleenkiintoista katseltavaa muuten aika yksitoikkoiseen näkymään.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Villiyrtti ja säyseä puutarhuri

Olen kiinnostunut luonnonvaraisten villiyrttien hyödyntämisestä ja keräilijäluonteena myös sellaisten haalimisesta omille tiluksilleni kasvamaan.

Siispä oli innostukseni ilmeistä, kun huomasin erään pikkutien pientareella etäisesti tutun oloisia lehtiruusukkeita. Kasvi herätti ensisilmäyksellä mielenkiintoni, koska olen nähnyt sen aikaisemmin vain Luontoäidin kasviaarteet -opuksen sivulla.






Litulaukka (Alliaria petiolata) on maultaan valkosipulia muistuttava, kaksivuotinen ruoho. Omaa litustani en ole vielä tohtinut maistaa. Kaivoin yhden kasvin (autonavaimen avustuksella) juurineen kohmeisesta maasta ja sulloin sen mukana olleeseen vesipulloon päivän reissun ajaksi. Illalla kotiin tultuani, siirsin sen hellästi multiin ja kasvihuoneeseen keväistä istuttamistaan odottamaan.


Litulaukka odottaa kevättä, kuten minäkin.

Villiyrteiksi lukeutuvista, erittäin käyttökelpoisista kasveista, tontiltamme löytyykin jo ennestään ainakin:
nokkonen, vuohenputki, maitohorsma, poimulehti, voikukka, vattu..
 Listahan on kuin suoraan Round uppin kauhugalleriasta! Jos et voi voittaa vihollista, syö sitä.

Vuohenputkesta saan puutarhani aikaisinta satoa: käytän nuoria suppuisia lehtiä salaatin seassa, munakkaissa ja kastikkeissa sekä pataruoissa. Nokkonen on päässyt sekä keittolautaselleni, että lettutaikinaan. Maitohorsmaa en vielä ole kokeillut, mutta keväiset versot voi kuulemma nautiskella parsan tapaan! Nuorta voikukkaa ja poimulehteä pieninä määrinä salaatin sekaan ja vatun lehdistä voisi kuivattaa teeaineksia.

torstai 15. tammikuuta 2015

Kuun vaikutus kasveihin

Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun aloitin pitkän luisuni kohti totaalista viherhöperyyttä. Koskaan ennen en ole sentään kuun, tuon mollottavan sivustaseuraajan, antanut määrittää viherpuuhieni aikataulua. Vaan nyt se piste on saavutettu..

Kuva lainattu täältä
Seuraava teksi lainattu Isoäidinkasvit sivustolta.
"Kuun voimat liikuttavat valtameriä, maankuorta ja ilmakehää, sekä hienovaraisemmin
havaittavina muutoksina kaikkea elävää luonnossa. Kuun rytmi näkyy myös puutarhassa ja kasvien
kasvussa. Perimätietoa seuraamalla voimme oppia havaitsemaan nämä rytmit ja hyödyntää suotuisia ajanjaksoja puutarhanhoidossa.
Kuun vaiheiden ja sijainnin huomioimiselle puutarhanhoidossa on monia hyviä perusteita. Yksi tärkeimmistä on se, että kuun rytmiä seuraamalla voitaisiin luopua liiallisesta kemiallisten kasvin
suojeluaineiden, tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden käytöstä. Sadon kypsymistä parhaalla mahdollisella tavalla voidaan myös edesauttaa noudattamalla kuun rytmiä. Palaamalla luonnolliseen rytmiin kuun vaiheiden kanssa saavutamme tasapainon, joka on eduksi sekä ihmiselle että luonnolle."

 Tämä nyt on niitä juttuja joka ei ota, ellei annakaan. Eli ei muuta kuin kokeilemaan!

Aiheesta löytyy tietoa paljonkin ja jos oikein aiheesta villiintyy, löytyy kuunvaiheiden mukaiset suositukset jopa hiusten- ja pyykinpesulle (hihitystä..).

Itse ajattelin tutustua aiheeseen vähän maltillisemmin. Aion huomioida kuun vaiheet siemenkylvöissä ja rikkaruohojen kitkennässä. Ehkä jopa sadonkorjuussa, jos maltan.
Ajattelin tehdä myös pienimuotoisen kokeilun: kuukalenterin mukaan tämän kuun parhaat kylvöpäivät maanpäällistä satoa tuottaville kasveille ovat 21.-23.1. kun taas epäotollisin on 20.1.
Siispä aikomukseni on kylvää basilikaa näinä neljänä päivänä ja ihmetellä tulosta.

Kuva lainattu täältä

Seuraavassa olen lainannut osia, jo aikaisemmin mainitsemani Isoäidinkasvit -sivustolta löytyvästä tekstistä: 


Kuun vaiheet
 "Kuutarhurin täytyy ensin tutustua hieman käsitteistöön ja kuun eri vaiheisiin. Kasvavalla kuulla tarkoitetaan kuun vaihetta, jossa uusikuu alkaa kasvaa täydeksi kuuksi. Taivaalla näkyy aluksi vain ohut sirppi, mutta
kasvavan kuun erityiset vaikutukset alkavat heti. Kasvavaa kuuta kutsutaan myös yläkuuksi. Yläkuun aikana
työt kannattaa tehdä aamupäivällä, jolloin kuun vaikutus entisestään vahvistuu. Tästä johtuu mm. vanha sanonta ”alakuu illasta, yläkuu aamusta”.

Kasvavan kuun aika kestää kaksi viikkoa ja tänä aikana kuun vaikutus on rakentava ja vahvistava, ja kuun voima vetää kasvua ylöspäin. Kasvavan kuun aikaan kylvetään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne
kasvit, jotka tuottavat maanpäällistä satoa. Parasta
kylvöaikaa yläkuulla ovat päivät heti uudenkuun jälkeen.
Kasvava kuu päättyy täydenkuun aikaan. Kuu näyttää maasta katsottuna täysin pyöreältä. 

Täysikuusta kuu
jatkaa matkaansa taivaalla ja alkaa vähenevän kuun aika, joka kestää noin 13 päivää. Vähenevän kuun, jota
myös alakuuksi tai laskevaksi kuuksi kutsutaan,
voima on supistava ja kuivattava, ja kuun vetovoima
suuntautuu alaspäin. Vähenevällä kuulla kylvetäänkin siksi kasvit, jotka tuottavat satoa maan alle. Alakuulla
parasta kylvöaikaa on viikko heti täydenkuun jälkeen. Alakuun viimeisiä päiviä kannattaa välttää, siemenet
eivät silloin idä kunnolla, eivät edes juuresten siemenet.
Vähenevä kuu päättyy uuden kuun aikaan. Uusikuu (musta kuu) ja täysikuu ovat ns. tabupäiviä, jolloin
mikään ei etene. Näitä päiviä on syytä välttää myös kylvöpuuhissa. Huonoja kylvöpäiviä ovat myös seisauspäivät (kesäpäivän- ja talvipäivänseisaus) sekä keskipäivä ja keskiyö.
Edellä mainittuihin ohjeisiin on tietenkin poikkeuksia. Esim. keräsalaatin kylvöön ja istutukseen valitaan
vähenevän kuun aika, olkoonkin, että se kasvattaa maan päällisen sadon. Salaatin kylväminen alakuun aikaan saa aikaiseksi salaatin kerimisen. Sama ohje pätee niihin kasveihin, joiden ei haluta kasvattavan
vartta ja komeaa naattia vaan joilla sadonmuodostuksen toivotaan keskittyvän tyveen tai juureen. Näitä ovat
esim. sipuli, valkosipuli, kyssäkaali ja purjo. Myös erilaiset kerivät kaalit on syytä kylvää ja istuttaa alakuun aikaan keränmuodostuksen varmistamiseksi. Lehtikaali ja pinaatti kannattaa samoin kylvää alakuulla."

tiistai 13. tammikuuta 2015

Puutarhan lumityöt


Viimepäivinä Espoossa on tupruttanut parikymmentä senttiä lunta. Kasvihuone täytyy vapauttaa lumen painosta, etteivät kattolevyt painu sisään. Kattojen kolaamiseen tarkoitettu työkalu on tässä kätevä.

No tällähän se sujuu kuin tanssi vaan :D
Myös havupensaista kannattaa ravistella lumipaakut maahan, ettei oksanhangat repeile.

Katajavanhus kumartaa..
..ja kiittää.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Versojen kasvatusta kevättä odotellessa

Kevään ja viherpuuhan kaipuuni tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Talven pimeydessä ja pysähtyneisyydessä mieli karkaa jo tulevaan kasvukauteen ja pää syyhyää uusia suunnitelmia.
Kiertelen rautakauppojen puutarhaosastoja ja teen viherkasviheräteostoksia.

Jotta en ylihoitaisi viherkasveni hengiltä, on jo vuodenvaihteessa päästävä viljelemään. Laitan valkosipulin ja keltasipulin vesilasiin tai multaan ja odottelen kuoren läpi puskevia vihreitä versoja. Niitä laitetaan voileivälle tai munakkaan päälle. Herneenversoista tykkää etenkin lapset, kun niitä saa itse leikellä ikkunalaudan purnukoista.  
Pienissä, kasvunsa alussa olevissa taimissa vitamiini- ja ravintoainepitoisuudet ovat moninkertaisia täysikasvuisiin vihanneksiin verrattuna. Versot ovat maukkaita ja aromikkaita, sillä myös makuaineita on paljon. (Kekkilä)
Liotan herneitä ensin vesilasissa yön yli ja levittelen sitten tiuhaksi kerrokseksi laakeaan astiaan. Joskus olen lukenut, ettei herneet saisi olla kylvöksessä toistensa päällä, mutta tuossa kuvan oikeanpuoleisessa kylvöksessä sellainenkaan ei tuottanut mitään ongelmia. Tuleepahan tiuhempi kasvusto.
Kylvös pidetään pimeässä, kunnes ensimmäiset alut työntyvät näkyviin. Sen jälkeen versot tarvitsevat valoa kasvaakseen. Omani pääsevät etelänpuoleiselle ikkunalaudalle, johon ylettyy ruokapöydästä kurottamaan.


Herneenversoja joista on jo kerätty satoa. (Huomaa topspuikkorasian innovatiivinen uusiokäyttö..)
 Näihin vähän harvan näköisiin kylvöksiin kippasin muutaman vuoden keittiönlaatikossa pyörineen ruokahernepussukan pohjat. Joka herne ei enään jaksanut itää, ja itämättömät kannattaa noukkia pois ennen kuin ne alkavat pahasti mädäntymään.

Herneen versot  kasvavat kokemukseni mukaan ihan yhtä hyvin ohuessa multakerroksessa, kuin kostean wc-paperin päälläkin. Kuvan piirakkavuoassa sentti taimimultaa ja topspuikkorasiassa kasvualustana wc-paperia. Kylvöstä sadonkorjuuseen ei mene kuin puolentoista viikkoa ja yksi herne jaksaa kasvattaa ainakin vielä toisen verson, kun ensimmäinen on jo kadonnut parempiin suihin.



Leikkaan sipulin "pohjasta" kovettuneen alapinnan pois ja tulevien juurien aiheet voi jo erottaa.
Tässä sama sipuli kaksi vuorokautta myöhemmin. Juuret pääsevät tehokkaasti kasvuun, kun ensin ei tarvitse etsiä reittiä kuivuneiden kuorikerrosten lävitse.




torstai 8. tammikuuta 2015

Chilin saa jo kylvää


Nyt voi vihermopon päästää taas käsistä, onhan jo tammikuu! Jos on valmis järjestämään chilin taimille vähän lisävaloa tammi- helmikuun ajan, voi siemenet kylvää jo multiin. Ilman valoapua, kylvöpuuhiin kannattaa ryhtyä vasta maaliskuun alussa, kun auringon valoa alkaa olla riittämiin kehittyvien taimien tarpeisiin.


Tämän vuoden chilivalikoimassani on kolmea lajiketta. "Lombardo", joka on todella mieto maultaan. Käytän sitä tuoreena salaatissa."Cayenne Long Slim" taas on reippaasti tulinen. Sitä käyttelen paljon ruoanlaitossa, kun kaipaan potkua makuun. Uusi tulokas chiliperheessäni on "Hot Lemon". Siemenpussin kuvailujen mukaan tulinen ja sitruunanmakuinen chili. Suositellaan erityisesti katkarapu ja kalaruokiin. 

"Cayenne Long Slim" siemenpussin ostin varmasti yli kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen olen vain kerännyt vuosittain omasta sadosta siemeniä talteen. Siemenet kerätään talteen täysin kypsistä, eli tummanpunaisista hedelmistä. Säilyttelen siemenet seuraavaan kauteen suodatinpussista taitellussa kuoressa.




Kylvin siemenet tänä vuonna ensimmäistä kertaa "hienostelutyyliin"! Sekoittelin perliittiä multaa kuohkeuttamaan ja ripsuttelin vermikuliittia siementen peitoksi, kosteutta tasaamaan ja taimipoltetta ehkäisemään. (Taimipolte on kasveja vioittava sienitauti. Ensin taimen varressa näkyy tumma laikku, joka laajenee ja voi nitistää koko taimen.)

Kastelen kylvösten mullan imeyttämällä alhaaltapäin, eli kaadan aluslautaselle vettä noin kolmen sentin korkeuteen ja annan sen hiljalleen imeytyä multaan. Ylhäältä päin kastelen vielä kevyesti sumutuspullolla. Näin multa ei turhia tiivisty eivätkä siemenet seilaa kasteluveden mukana purkin laidoille lymyilemään.

Valmiit kylvökset siirrän makuuhuoneen lattialle parisängyn alle ja peittelen ilmavasti hedelmämuovipussilla. Kotonamme on varaava lattialämmitys ja sängyn alla on mukava 23 lämpöasteen atmosfääri, jossa siementen pitäisi tarmokkaasti itää. Ja nyt vain odotellaan :)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Iso piha, isot kukkapenkit


Viime kesänä saimme taloremontin siihen pisteeseen, että pihalle ei ole odotettavissa enään kaivinkoneita mylläämään. Salaojaremontin loputtua hyödynsimme tontille rahdattua kaivinkonetta vielä lammen sekä kasvihuoneen perustusten kaivamiseen. (Kummastakin montusta tulee juttua myöhemmin.)

Ehdin jo syksyllä perustamaan kolme kukkapenkin raakiletta, sukulaisilta ja naapurustolta saatujen jakotaimien avulla. Intoa puhkuen kiertelin myös taimimyymälöitä, ja joitain hankintoja tuli jo tehtyäkin. Näitä pihan pioneereja istuttaessa alkoi valkenemaan se tosiasia, että ison omakotitalotontin muuttaminen puutarhaksi tulee vaatimaan paljon taimia. Ihan hirveästi taimia!

Pienellä budjetilla puutarhaa rakentaessa ei voi pitää kiirettä. Kannattaa opetella kasvattamaan perennoja itse siemenistä, sekä lisäämään niitä pistokkaista ja jakotaimista.

Koska keskellä talveakin on kiva myllertää mullassa, päätin valmistautua uuteen kasvukauteen kylvämällä hirmuisen kasan perennoja. Taimien himossani päädyin siis tilaamaan Exotic Gardenilta sievoisen läjän siemenpusseja ennen joulua:
  • valkoista peurankelloa
  • vaaleanpunaista tähkäkissanminttua
  •  kaunokaisia valkoisena ja vaaleanpunaisena
  • arovuokkoa
  • punakärsämöä
  • laukkaneilikkaa
  • tupastiarellaa
  • isopukinjuurta ja paljon muuta..

Exotic Gardenin sivuilta löytyy todella havainnollinen kuvitettu opas perennojen syyskylvöstä.
Tässä linkki siihen: Perennojen kylväminen

Viikko ennen joulua, piparien ja torttujen leivonnan välissä, piilotin silmät kiiluen siemeniä multaan.
Urakkani lopuksi, kannoin noin 400:n potin verran tulevaisuudentoivoja saunanlauteille. Siellä ne saivat olla muutaman päivän, jotta siemenet ehtivät imeä kosteutta ennen talvilepoaan. Seuraavaksi siirsin kylvökset keskeneräiseen kasvihuoneeseeni kylmäkäsittelyyn. Heittelin taimikennostojen päälle kevyttä pakkaslunta, niin kuin luontokin olisi tehnyt. Ajatuksena on, että kevään tullen sieltä pienet sirkkalehdet kurottavat, kukin itselleen sopivana ajankohtana. Kasvihuoneesta pienet perennan taimet sitten aikanaan muuttavat "lastentarhaan", eli puukehyksisiin kasvupenkkeihin ihan avomaalle.

Taimikennostot lumipeitteen alla kasvihuoneen lattialla

Olen harrastellut hyötykasvien ja kesäkukkien taimikasvatusta jo yli kymmenen vuoden ajan, ja tähän mennessä olen aina pärjännyt pelkällä taimi- tai kylvö- ja kaktusmullalla. Olen toki useastakin lähteestä lukenut mainintoja perliiteistä ja vermikuliiteista, noista taimikasvatuksen mystisistä apuaineista. Perennojen siemeniä tilatessani päätin kokeilla perennakylvöjen lisäksi jotain muutakin uutta. Useimpien siementen kohdalla suositeltiin kylvösten peittämistä ohuella kerroksella vermikuliittiä. Siispä tilasin 30 litraa perliittiä. Luit oikein.

Jostakin syystä useat (minä mukaanlukien) tuntuvat pitävän vermikuliittia ja perliittiä samana asiana. Näin ei kuitenkaan ole.
P.E.P -periaatteen* mukaisesti tein kuitenkin tilauksen ensin, ja varmistin asian vasta sitten.

Wikipedian kertomaa aiheesta:
 Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta, sillä aine on erittäin imukykyistä ja voi sisältää 3-4 kertaa oman painonsa verran vettä ja ravinteita.

 Perliittiä voidaan käyttää kasvien mullassa ilmavuuden lisäämiseen. Perliitti on inaktiivista, eli ravinteita pidättämätöntä ja pH-arvoltaan neutraalia. Perliitti lisää mullan huokoisuutta ja ilmavuutta, mutta sillä on huono vedenpidätyskyky. Puutarhakäytössä perliitti on ominaisuuksiltaan vermikuliitin vastakohta.

En kuitenkaan antanut tämän pienen väärinkäsityksen lannistaa itseäni kokeilujen tiellä, vaan itsepintaisesti ripottelin hienoisen kerroksen perliittiä armaiden kylvösteni peitoksi.

Koekaniinieni tarina jatkuu keväämmällä, kunhan jotakin kerrottavaa on.

*P.E.P -periaate = Pers edellä puuhun

torstai 1. tammikuuta 2015

Kompostori, tuo uskollinen ahmatti

Vuoden ensimmäinen päivä ja ryhtiliike: päätin tyhjentää kompostorin.


Ensimmäinen hankintani uuteen kotiimme oli tämä L&T:n tehokompostori. Kapine on toiminut loistavasti. Se on hautonut nelihenkisen perheemme biojätteet hämmästyttävällä vauhdilla ruskeaksi tunnistamattomaksi massaksi, jota onnellisena levittelen kasvimaalleni.

Meillä syntyy keittiössä biojätettä noin viisi litraa viikossa, lähinnä kahvinpuruja sekä kasvisten ja kananmunien kuoria. Tämä uskollinen ahmatti on ollut niin tehokas, että sen tyhjentämäminen kaksi kertaa vuodessa on riittänyt mainiosti. Kompostoituessa jätteiden tilavuus pienenee kuukaudessa noin puoleen, ja lopulta alkuperäisestä tilavuudesta jää jäljelle vain noin kymmenesosa.

Käytän kompostorissa kuivikkeena silputtuja kananmunakennoja. Se on osoittautunut toimivaksi: imee sopivasti kosteutta ja maatuu nopeasti kompostin lämmössä. Ensimmäisenä kompostointivuotena käytin kuivikkeena oksasilppurin tekemää haketta, mutta sen hajoaminen on turhan hidasta. Komposti myös kuivui toisinaan niin kuivaksi, että muurahaiset muuttivat pönttöön pesimään.

 Kuvassa kompostintyhjentäjän tarvikkeet:
  • vanha uunipelti (ettei putoa muruakaan hukkaan)
  • istutuslapio massan lapioimiseen (pieni lapio = hidasta on, iso lapio = ei mahdu penkomaan)
  • käsihara (takaseinällä on aina tiivistynyttä massaa joka ei ilman irtoa)
  • pulkka (kulkee luikkaammin hangella kuin kottikärryt).

 Saaliina oli tällä erää kaksi "lihalaatikollista" puolikypsää kompostia, eli katekompostia. Kompostorista kannattaa Biolanin ohjeen mukaan tyhjentää kerrallaan noin yksi kolmasosa, jotta kompostoitumisprosessi pääsee jatkumaan tauotta. Minulla on ollut kyllä tapana kaapata vähintään puolet pois, kun niin harvoin kompostoria tyhjennän. Ihan hyvin on niinkin kompostori pysynyt käynnissä. Jos kompostin tyhjentää kokonaan, voi sen uudelleen käynnistäminen olla talven viileydessä hankalaa.



Minulla on tapana talvella levittää muhjut kasvimaalle vaikka hangen päälle ja kevään tullen sekoittelen sen sitten mullan sekaan.

Kesällä levittelen puolikypsän kompostin kaalien, kurkkujen ja kurpitsoiden juurelle lannoittavaksi katteeksi. Kompostimassaa ei voi suoraan kompostorista sekoittaa kasvien multaan, koska se jatkaa vielä kompostoitumista ja on aluksi liian vahvaa juurille. Syksyllä jälkikypsynyt komposti sitten saa sekoittua mullan joukkoon pieneliöitä ruokkimaan ja parantamaan maan rakennetta.



Hoitotoimien jälkeen lämpömittari näyttää nollaa. Pian se siitä taas innostuu, kun saa uutta evästä sisäänsä.


Olipa kerran tontti

..ja uudisraivaajan vimmalla varustettu viherviiraaja.

Olen asunut ikäni pääkaupunkiseudulla, mutta haaveillut omavaraisesta maalaiselosta kuokka ja kana kainalossa. Koska tapanani on usein edetä pers eellä puuhun, aloitin maalaisunelmani rakentamisen espoolaiselle omakotitilkulle.

Tuleva asukas tutkii tiluksia kuntotarkastajan kanssa.

On meillä Espoon mittakaavassa ruhtinaalliset 3115 neliötä valloitettavaa. Jos nyt en ihan omaa viljapeltoa ja lehmiä laitumelle laita, niin mittava kasvimaa, maltillinen kasvihuone ja autotallin puolikkaallinen kanalaa on ainakin saatava!

Projekti alkoi jo vuonna 2012, mutta vanhan talon kun ostimme, ei se ensimmäinen to do -lista sisältänyt vielä kasvimaata ja kukkapenkkejä. Ensimmäiset vuodet (ja kaikki rahat) menivät taloa korjatessa ja metsittynyttä tonttia raivatessa.

Pihamme on paikallisen alkuasukkaan mukaan ollut 80-luvulla upea ruusutarha, mutta edellinen asukas on ollut enemmän "metsäpuutarhan" kannalla. Siis ihan kirjaimellisesti. Kuusiaita oli kasvanut komeaan tukkipuumittaan ja sokkelista kasvoi viisimetrinen nuori vaahtera. Kaikki loputkin pihapuut olivat sen verran kookkaita ja varjostavia, että päädyimme radikaaliin avohakkuuseen. Tontille jäivät pystyyn vain kauniit sirotuomipihlajat, sitkeä kataja, sireenipensaat ja kaksi komeaa pihajasmiketta. Niistäkin toinen päädyttiin siirtämään kaivinkoneella salaojaremontin ja tulevan terassin tieltä. Saa nähdä jääkö henkiin.

Hyvinvoiva sokkelivaahtera.

Eli ensimmäiset toimenpiteet oman maalaisidyllin ja"salainenpuutarha" unelman saavuttamiseksi ovat saaneet aikaan lähinnä työmaata ja hakkuuaukeaa muistuttavat olosuhteet. Ei se mitään!
Uskon että vuosien varrella tästä kehkeytyy näköiseni ihka oikea puutarha, jossa kanat tepastaa ja joka paikasta puskee vihreää.

Tältä näytti ennen salaojaremonttia.
Oli vihreää ja vehreää.
Ja oli terassi..


Sitten salaojat kaivurilla kaivettiin.
Ja tältä näytti maalaisidylli keväällä 2013, aargh!

 Tästä on siis suunta vain ylöspäin ja aikomuksena on tulevaisuudessa antaa myös vähän silmänruokaisempaa kuvitusta jutuille, näiden arkistohelmien sijasta!

Tervetuloa seuraamaan yhden viherhärön edesottamuksia!