tiistai 29. syyskuuta 2015

Pahuksen hyvä hillo

 
 Paholaisen hillo on monelle tuttu tomaatin ja chilipaprikoiden ytimekäs yhdistelmä.
Erilaisia versioita reseptistä löytää netin ihmeellisestä maailmasta huru mykket, vaan laitanpa silti vielä omanikin julki. Merkittavin ero useaan muuhun versioon on se, että tomaatteja ei kaltata, vaan silputaan vain kuorineen pieniksi. Kuorenpalaset ei mitenkään kiinnitä lopputuloksessa huomiota. Oma sato on niin rakasta, ettei siitä oikein henno heittää kuoriakaan hukkaan :)

Pahuksen hyvä hillo

n. 800 g tomaatteja
n. 400 g paprikaa
6-8 chiliä
1 kokonainen valkosipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,5 dl etikkaa
n. 350g hillosokeria
 
Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita kattilaan.

Halkaise paprikat ja chilit, poista siemenet. Jos haluat hilloon enemmän ytyä, älä poista chilien vaaleaa sisusta, johon siemenet ovat kiinnittyneet. Lisää silput, sekä suola ja pippuri kattilaan.
Murskaa sekaan kuoritut valkosipulin kynnet.  

Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillosokeri. Kuumenna jälleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoitellen. Jäähdytä hetki ja purkita. 


Hillo säilyy pitkään jääkaapissa.
Pahus kun se on hyvää lusikalla suoraan purkista, vuohenjuuston kanssa leivällä, kananlihan sekä kermaisen pastan kaverina. Illalla ajatelin kokeilla miten se sointuu leipäjuuston kylkeen.

Ajatuksissani oli jakaa näitä kenties joululahjoina, vaan mahtaako niitä enään silloin olla olemassakaan... nams.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Ripaus ruskaa ja sipuleiden odotus


 Täällä Espoossa alkaa vähitellen ruskan merkkejä näkymään. Villiviini punertaa lehtiään ja kävelyllä voi sieltä täältä bongata punaisena tai keltaisena hehkuvan vaahteran.

Ruskahuippu ajoittuu Etelä-Suomessa tyypillisesti lokakuun alkuun. Pihamme tuomipihlajilla oli viime syksynä hieno punaoranssi syysasu, mutta nyt ne meinaavat kaljuuntua ennen aikojaan.

Komeamaksaruohot kukoistaa ja kimalaiset jaksavat vielä pörrätä aurinkoisina päivinä. Odottelen jo malttamattomana tilaamiani kukkasipuleita, useampi kilo on jossakin matkalla!


lauantai 19. syyskuuta 2015

Syksypuuhia kauniissa kelissä

Punakärsämö
Tänään paistoi aurinko ja pihapuuhat alkoi taas kummasti houkuttaa!
Rapsuttelin autopaikalta puunlehdet perennapenkin puolelle ja sain vihdoin nypittyä uudehkolta kivituhkapinnoitteelta rikkojen taimet pois. Oli kiva katsella siistiytynyttä parkkipaikkaa.

Kaunopunahattu
 Monet kukatkin vielä toiveikkaana paisuttelee nuppujaan, miksipä luovuttaa vain siksi, että syyskuu on puolivälissä.
Silkkiunikon nuput hempeänä.

torstai 17. syyskuuta 2015

Puutarhassa tunnelma on haikea


Vettä tuhnuttaa ja talvihorros painaa päälle. Tänään ei pihalla innostanut muu, kuin etsiä kauniita pilkahduksia hiljalleen ruskettuvasta luonnosta. Tilaamani syksyn kukkasipulit ovat vielä jossain matkalla, joten nyt on hyvä aika huilia.

 Syyshortensian kukinnot on painuneet sateen painosta nurmelle, mutta valokuvassa se ei haittaa.

 Japaninhappomarja taitaa olla syksyllä parhaimmillaan.

 Kaunokaiset sinnittelee ja kehäkukatkin jatkavat kasvimaalla vielä kukintaansa.


Ja kohtahan on taas kevät !

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kumpareen valloitus


Olen kuluneen kesän aikana sanonut sen monta kertaa ja sanoin taas: "Tää oli kyllä tän vuoden viimeinen pullistus tällä pihalla, huh ja puh."
Vaan on se kuitenkin niin palkitsevaa!


Viime viikonlopun rautakauppareissulla mukaani tarttui neljä topakkaa timanttituijan taimea. Koolauspuita ja kipsilevyäkin sentään muistettiin ostaa, ne kun olivat vierailun varsinainen syy.
Syksy on kuitenkin niin mainio aika istuttaa uusia kasveja, että on helppo ylipuhua itsensä puutarhaosaston notkuvien pöytien äärellä. Kastelusta ei tarvitse huolehtia kuin istuttaessa ja istutettavat saattaa löytää huokeaan hintaan. Eikä puutarhassa möyriessä tule edes hiki!

Ennen valloitusta..
Ja jälkeen.
  Vallattu kumpare on ihan keskeisellä paikalla pihaamme. Kärsivällisesti olen ruokapöydän ääressä istuskellessa sitä tuijotellut ja antanut ideoiden hautua.

Keskellä kumpua on joskus aikoinaan kasvanut ymmärtääkseni kääpiövuorimänty, josta on hassut törröttävät kourat vain jäljellä. Alla olevassa kuvassa kissan kohdalla on betonirinkula, jonka sisälle olen jo aikaisemmin istuttanut kurjenmiekkoja kaivinkoneelta turvaan.
Ennen valloitusta.
Ja jälkeen.
Kumpareen valloitus oli varsinainen pullistus. Rikkaruohoa nousi kuuden kottikärryllisen verran, mutta vaivanpalkkana niiden juurelta paljastui muhkea ja hyvinvoiva pikkutalviokasvusto!

Jätin "mäntykourat" toistaiseksi paikoilleen ja istutan toisen juurelle kenties kärhön kiipeilemään. Raahasin tuijien juurelle kasan kivenmurikoita, niillä saa kivasti nostettua tuijien muotoa esiin vihreän vehreästä pikkutalviopeitteestä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Yrttisato talteen

Tulipas se sateeton päivä vihdoinkin! Ehdin jo vähän huolestua yrttisadon puolesta, kun ei niitä kuivattavia yrttejä parane ihan kaatosateessa kerätä. Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja pääsin keräämään salvian ja ranskalaisen rakuunan talvivarastoa varten.

On minulla pieni kasvikuivurikin, mutta isommat määrät on kätevintä sitoa puuvillanarulla pieniksi kimpuiksi ja ripustaa saunan pyyhetelineille roikkumaan. Siellä on sopivasti pimeää, ilma kiertää ja oven voi sulkea uteliailta karvakuonoilta.
Haistan ja maistan...
Rakuuna oli ehtinyt tekemään jo pienet kukkanuppupumpulat, eli vähän myöhästyin sadonkorjuun h-hetkestä. Ei se niin vakavaa, kyllä siinä kuitenkin oli makuakin tallella. Huomenna kerään vielä mintut ja sitruunamelissan yrttiteetä varten. Ai niin, ja onhan siellä myös puska oreganoa! Ei muutakun purkkiin vaan.

Kuivattamalla säilöttäviksi sopii esimerkiksi rakuuna, rosmariini, lipstikka, tilli ja oregano. Teetä varten mintut ja sitruunamelissakin toki kuivataan, vaikka ne säilyttävätkin arominsa parhaiten pakastettuna. Pakastaminen sopii kuivausta paremmin myös ruohosipulille ja persiljalle. 

Yrtit ovat riittävän kuivia, kun lehdet murentuvat helposti ja varret napsahtavat poikki. Kuivatut yrtit kannattaa säilyttää valolta suojattuna kannellisissa metalli- tai lasitölkeissä. 

 Kauniista aamusta valkeni kaunis päivä!

torstai 3. syyskuuta 2015

Syyskuu saapui sateineen

Purppurakeijunkukan herkkä kukinto.
 Eilen illalla se jotenkin kolahti, nyt on syksy! Sade, pimeys ja vahva tunne, että nyt on taas aika sytyttää takka ja kaivaa kynttilät kaapista. Miten se syksy osasikin niin tarkasti itsensä ajoittaa?

Helminukkajäkkärä ja purppuraheisiangervo.
Nyt on viimeistään aika levittää syyslannoite. Loppukesällä annettu syyslannoitus parantaa monivuotisten kasvien talvenkestoa ja seuraavan vuoden kukintaa. Lannoitus pitäisi ajoittaa niin, että kasvit ehtivät hyödyntää sen ennen alkavaa lepokautta. Pohjois-Suomessa syyslannoitus kannattaisi tehdä jo elokuun puoliväliin mennessä, mutta täällä Etelä-Suomessa voi hyvin lannoittaa vielä syyskuussakin.

 Perennoille ja pienille pensaille syyslannoite levitetään tasaisesti kasvien juurelle. Isojen puiden ja pensaiden juuristo hyödyntää ravinteet parhaiten uloimpien oksien etäisyydeltä rungosta. Parhaiten lannoitteen saa oikeaan osoitteeseen tekemällä juuristoaluelle rautakangella 20-30 cm syvät reiät, joihin lannoite kaadetaan ja peitetään mullalla. Nurmikolle syyslannoite levitetään tasaisesti viskoen ja marjapensaat sekä omenapuut saavat eväänsä jo heti sadonkorjuun jälkeen.
 Kostea maa ja sateet nopeuttavat lannoitteen imeytymistä maahan. 

Mikäpä tässä ruskaa ja talventörröttäjiä odotellessa!