Villiä ja kaunista

Hietakastikka, metsälauha ja kärsämö.

Puutarhassamme on vielä paljon villejä ja luonnon sommittelemia alueita. Olen silmäillyt niitä uudisraivaajan kyltymätön lapionvälke silmissäni ja hautonut monenmoisia perennapenkkivisioita. Onneksi uusin Kotipuutarha -lehti kopsahti parahiksi postilaatikkooni, ennen kuin ryhdyin tekemään mitään peruuttamatonta. Koin lähes valaistuneeni, lukiessani jutun naturalistisesta puutarhasuunnittelusta. Artikkeli oli kuvitettu unelmieni perennapenkeillä!

Etualalla metsälauha ja oikealla helminukkajäkkärä.

Luonnonmukaisen perennaistutusten ydintä ovat luonnonheinät ja vähän jalostetut perennalajit. Artikkelissa esitellyt huikaisevan kauniit, niittymäiset istutukset ovat suuntauksen tunnetuimman edustajan, hollantilaisen Piet Oudolfin taidonnäytteitä (klikkaa!).

Metsälauha ja valkea malva.

Jutun luettuani olen katsellut näitä pihamme heinikkoja ihan uudenlaisesta vinkkelistä. Miten hienoa olisikaan osata muuttaa nämä Oudolf -henkisiksi villeiksi perennaniityiksi. Siinäpä haastetta tulevaan!

Mäkimeirami, viherminttu, heiniä ja taustalla helminukkajäkkärä.

  Ainakin aion kasvattaa massoittain malvoja, sinipallo-ohdakkeita, kärsämöitä eri väreissään ja kaunopunahattuja; ne kun ovat kaikki suhteellisen helppoja kasvattaa siemenestä. Luonnonvaraisia heiniä löytyy omasta takaa ja niiden seassa kasvaa jo villiintyneinä mäkimeiramia, helminukkajäkkärää sekä valkokukkaista malvaa. Vielä kun onnistuisi luomaan samanlaisia aaltoilevia, harmonisia sommitelmia, kuin uusi idolini Oudolf. Onneksi puutarhassa saa rauhassa kokeilla ja kantapään kauttakaan ei oppi mene hukkaan :)

Tervetuloa elokuu!

Kasvimaalla rehottaa lupaavasti

Viileä ja sateinen kesä on ollut salaatille ja lehtikaalille suosiollinen. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat puolestaan pihtailee satoaan. Niitäkin olen jo kerännyt pienikokoisina, kun tuntuu ettei ne millään veny täyskasvuisen mittoihin.

Kylpyammessa pullistuu kyssäkaalit ja rivi porkkanoita, kaivonrenkaassa rehottaa ranskalainen rakuuna.

 Tänä vuonna kokeilussani on ollut uusi salaattilajike, joka osoittautui olevan ihan parasta tähän mennessä kasvattamistani! Uutuussiemenenä myyty bataviasalaatin luomulajike 'Relay'. Tekee löyhän, kookkaan kerän rapeita ja hyvän makuisia punavivahteisia lehtiä. Ollut ihan yhtä helppo kasvattaa kuin tavanomaiset lehtisalaatit. Lehtiä olen keräillyt koko kevään mittaan ja nyt nostelen kokonaisia keriä jääkaappiin vesikulhoon jököttämään. Tämä salaatti alkaa kukkimaan myöhään, joten satokausi jatkuu vielä pitkään.

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy rivi suosikkisalaattiani ja etualalla lehtikaali 'Half Tall'.

 Viljelyskasvien seassa kukkii perinteiseen tapaan krassia, samettiruusua ja kehäkukkia. Tuhohyönteisiä harhauttamassa, pölyttäjiä houkuttamassa ja puutarhurin ilona. Viljelykset kasvavat rehevänä sekamelskana jota sekaviljelyksi kutsutaan.

Ilmasipuli on myös yllättänyt iloisesti. Viime syksynä istutetusta rivistöstä on saanut satoa varhaisesta keväästä alkaen. Toukokuusta alkaen siitä syödään vihreitä varsia ruohosipulin tapaan ja tässä kohden kesää alkaa maan alla lymyilevien sipuleiden syöminen. Myös latvaan kehittyviä pikkusipuleita voi syödä, mutta ainakin osa kannattaa istuttaa takaisin maahan. Siitä muotoutuu taas ensivuoden sato.

Aamukasteinen puutarha

Onnea on aamuvarhaisella tassutella paljain jaloin hakemaan salaattia ja avomaankurkkuja suoraan aamiaspöytään. Nurmikko on sateisen yön jäljiltä kostea ja ilma on raikas.

Aamupala tosin saa hetken odottaa kun ensin on ikuistettava hetki.

Kasvihuoneen luukut ovat olleet nyt yötä päivää avoinna. Lämpötilat on olleet suotuisat.

Vaaleanpunainen pioni on sateen jäljiltä kumarassa, mutta vierustoveri, saman sävyinen harjaneilikka on ryhdikäs ja valmiina uuteen päivään.

Sormustinkukat veivät sydämen

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) on perinteinen vanhojen kartanonpuistojen ja maalaispihojen koriste- ja lääkekasvi. Sormustinkukka kylväytyy helposti itsestään ja säilyy vanhoissa pihapiireissä pitkään. Komea kaksivuotinen kukka kuuluu oleellisesti myös iki-ihanaan gottage garden -tyyliin.

Sormustinkukka ei ole aikaisemmin herättänyt minussa mitään intohimoja, eikä varsinkaan ole kuulunut (pitkälle) kasvihankintojen listalleni. Tänä kesänä se kuitenkin ilmestyi puutarhaamme kuin tyhjästä ja nyt olen ihan myyty! Niin komea kukka, kylvää itse itsensä ja kasvelee kaikessa hiljaisuudessa ilman minkäänlaisia vaatimuksia. Se ansaitsee ehdottomasti paikkansa täällä :)

Eilen aamulla kuljeskelin kuvaamassa uusia suosikkejani ja ratkaisin myös viime postauksessa ihmettelemäni kellomaisen kukan arvoituksen.

Löysin myös vaaleanpunertavan version kellomaisesta kukasta ja se on ihan selkeästi sormustinkukan sukua. Tämä kellomaisen kukan tekevä yksilö avaa nuppunsa eri järjestyksessä kuin suppilomaisia kukkia tekevä lajitoverinsa, eli ylimmän nupun ensimmäisenä. Mielenkiintoista!























Sormustinkukkia kasvaa meillä erityisesti metsän laidassa, jossa ne ovatkin ehkä parhaimmillaan. Puolivarjoisassa luonnonkukkien seurassa. Siellä ne saavat esittää pääosaa, joka niille helposti lankeaa.